Muutaman viikon kipristelyn jälkeen uskallan vihdoin ja viimein jakaa tämän loistavuuden kanssanne – oma roikkuu nyt kaapissa ja odottelee keväisiä päiviä saapuviksi. Beamissakin saavat myyjät olla hetken rauhassa, kun en enää soittele mekon perään viikoittain tai ”piipahtele” liikkeessä ”ohikulkumatkalla” muka ilman taka-ajatuksia. Mitä itsepetosta… Mutta kiitokset loistavasta palvelusta ja pitkästä pinnasta – jälleen kerran!

Ok, oli ehkä hieman tylsää ja yllätyksetöntä hommata kesäversio neulemekosta, joka löytyy minulta jo harmaana ja mustana. Molemmat villa-Whamini ovat tosin olleet varsinaisia luottovaatteita. Ne ovat lämpimiä, ajattomia, hyvälaatuisia, ikityylikkäitä… Ja niissä on aina ollut hyvä olla – ne eivät kiristä eivätkä purista eikä niissä ole koskaan ollut yli- tai alipukeutunut olo. Säkkimäinen, turvallinen muoto on hyvin, hyvin armollinen. Kolttujen helmat ovat tarpeeksi lyhyet ja korollisiin nilkkureihin yhdistettynä en ole tuntenut oloani neulemekoissa tantaksi.

Uusi, samoilla Wham-kaavoilla tehty tulokas on villan sijaan ohutta puuvillaneulosta, selkäkappale ja settiin kuuluva huivi pesusilkkiä. Mekko on höyhenenkevyt ja ilmava – hyvää kevät- ja kesäseuraa siis. Hihatkin ovat lyhyemmät kuin mekon talvitulkinnassa, sehän passaa.

Vierastan tosin uutta tulokasta vielä hieman… Kyse taitaa kuitenkin olla enemmänkin terveestä itsesuojeluvaistosta kuin itse mekosta. Vielä on villaversioiden aika, tämä saa odotella rauhassa lämpimämpiä päiviä… Tai sitten se saa seurakseen farkut ja pari villatakkikerrosta ulkonaliikkumista varten. Todistusaineistoa luvassa, kunhan säät sallivat.

(Muuten – sovitellessani mekkoa kotosalla sain todeta, että mustissa, peittävissä sukkahousuissakin todella ON eroa. Kyllästyin siihen, kun kalliit Wolfordit hankautuivat kenkien vetskareista ja reunoista nyppyisiksi ja päätin ostaa vuorostaan ahneiden kenkieni ruuaksi Hennesiltä yhdet satadenieriset. No, ei niihin ainakaan päivässä nyppyjä tullut mutta sukkisten kiiltävä pinta oli kinttuihin kiskottuna mielestäni suttuinen ja jotenkin skanky verrattuna 80-denieristen Wolfordien täydelliseen mutta kenkäherkkään mattapintaan. Mekkokin näytti täysin erilaiselta yhdistettynä napakoihin mattasukkiksiin kuin valoa kerääviin halpisnailoneihin. Hmph.)