höh

Höh ja pöh. Innostuin jo kunnolla, kun tämä lävähti silmieni eteen Whyredin syystarjontaa syynätessäni. Siinäpä vasta kaunis tummansininen mekko, jossa on kaikki kohdallaan. Tummansininen kiinnostaa tällä hetkellä aina toimivaa luottomustaa enemmän, tykkään noista hihoista, väljästä yläosasta ja tuosta kauniista semikellohelmasta.

Mutta eipä se ollutkaan mekko, vaan mestariluokan hämäys – erittäin hyvin toisiinsa sopivat paita ja hame. Toisaalta, tässäpä olisi kaksi vaatekappaletta, jotka toimisivat todennäköisesti hienosti niin yhdessä kuin erikseenkin. Whyredin hameiden mitoitus on vain ollut mielestäni jokseenkin ongelmainen – oma ”normaalikokoni” on ollut toisinaan hieman nafti. En siis uskalla tilata, enkä ole vielä ehtinyt kartoittamaan josko näitä osasia saisi Helsingin Whyred-jälleenmyyjiltä. Hameen nimi on sitä paitsi Pasca – musta tuntuu, että se on enne.

Uskoakseni mekko ei olisi myöskään maksanut yhtä paljon kuin paita ja hame yhteensä. Olisihan tarjolla toki myös mekko samaan sarjaan, mutta.. Plaah. Ihan kiva, mutta ei lähelläkään tuota mukamekko-yhdistelmää. Ollaan ilman sitten, uskoisin.

Whyred Bista Shirt, 140 €, Pasca Skirt, 150 €, whyred.se

oodi onalle

Ona, olet todellinen kaunotar.

Sileä pintasi, vetoketjutaskusi,
tuo olkahihnasi, hillityt detaljisi
Saavat kovimmankin luonteen harkitsemaan ostopäätöstä

Oi Ona,
kunpa luokseni saapuisit jo tänään
Kätköihisi piilottaisin kertakäyttösadeviittani,
avaimeni ja puhelimeni
pankkikortin ja henkkarit

Yhdessä Suvilahteen kulkisimme,
keikkoja katselisimme
Käteni vapaina taputtamaan
kun joku aplodit ansaitsee

On esteitä onnemme tiellä
Yksin on minun selvittävä
Olet tähän hetkeen liian kallis
ja liian kaukana

Voi jumalauta.

Whyred Ona Bag, 220 €, whyred.se

09/05/10

Terkut Nykistä! Hienosti on reissu startannut. Eilisilta meni vähän sumussa, edes huikea innostus ei riittänyt täysin paikkailemaan aikaeroa. Täällä on aivan huikean tuulista – 14. kerroksessa olevaan hotellihuoneeseen on kuulunut koko ajan pelottava tuulen ulina, sellainen jollaista en ole koskaan aiemmin kuullut tai tiennyt oikeastaan olevan olemassakaan. Yöunet olivat hieman katkonaiset siihen saakka kunnes muistin mukaanotettujen korvatulppien olemassaolon. Mutta se nyt on pientä – kuulunee asiaan.

Sunnuntaiaamu alkoi täällä asuvien kavereiden kanssa mukavalla brunssilla ja hyvin sokerisella jenkkiaamiaisella Supperissa East Villagessa, jatkui kaveripariskunnan kotona kahvilla ja juustokakulla. Seuraavat kuusi tuntia laukkasimme kaiken tankkaamamme sokerin ja kofeiinin voimin ympäri kaupunkia, ihastellen ja nautiskellen. Ihania pikkuliikkeitä, nettikauppojen kaikki ilot ovat vihdoin käsinkoskeltavissa – tämä on kylläkin huomattavasti tuskallisempaa näin livenä. Kun kotikoneella tajuaa olevansa pennitön, voi vain painaa sitä ruksia siellä selaimen yläkulmassa. Noh, onneksi kaikkea ei tarvitse saada… Jos voisi haalia itselleen kaiken tahtomansa, tuskin sitä enää mitään arvostaisi oikeasti kuitenkaan. Ihanaa on myös vain hipelöidä ja haaveilla.

Noh, jotain tarttui kuitenkin mukaankin. Ihanaa ja ah, niin epäkäytännöllistä – ranskalainen pellavainen potkupuku A.P.C.:ltä. Tuon näköjään Euroopan takaisin pala palalta.

Napsin myös kuvia tämän viikon kodistamme, mutta kun kello on nyt näköjään aamuviisi Suomen aikaa, käskee sisäinen kelloni vetäytyä hotellin turistia hellivän Tempur-sängyn uumeniin. Palataan pian!