lässynlää

Astetta hellempi tämä työpöytä.

Oli tainnut Kööpenhaminan juomaveteen lipsahtaa sokeria, kun tulin sieltä ohimennen hankkineeksi vaaleanpunaiset kotitoimistokamppeet uutta työpistettä somistamaan.

Tätä emme nähneet tapahtuvan, enkä tiedä näkeekö Jan oikein vieläkään.

Jos Köpikseen suuntaatte ja sisustelu kiinnostaa, piipahtakaahan ihmeessä Stillebenissä (Niels Hemmingsensgade 3). Olisin voinut ottaa sieltä mukaani kaiken, ja parhaani kyllä yritinkin. Varoitan – puodilla on myös pikkuinen verkkokauppa.

Viivotin Tom Dixon (saatu joululahjaksi Finnish Design Shopilta)
Sakset HAY
Kauhian söpö kynä jalustalla Ballograf / HAY
Keraaminen kynäpurkki Arhøj Studio / Stilleben
Lehtiö Garance Doré for Rifle Paper / Proloque, Helsinki
Maailman kaunein lyijykynä Midori / Sfäär, Tallinna (mutta näitä ainakin joskus taisi olla myös Samujin Espan liikkeessä..?)

just eikä melkein

Toissaperjantaina juhlin ensimmäisiä pikkujouluja, jotka nostattivat minulle mitä melkoisen kovan joulu- ja sisustuskuumeen. Toipilaskoiran seuraksi juhlailtana kotiin jäänyt Jan on katsellut touhujani kummissaan nyt parisen viikkoa, kun kannan sommittelumielessä kippoa ja kynttilää tasolta toiselle sekä tuon kukkia kotiin noin joka toinen päivä.

Syynä moiseen kotoilukohtaukseen olivat tietysti Varpusen ja Finnish Design Shopin järjestämät pikkujoulut, joiden tunnelmia pääsee kurkistelemaan kuvien kautta vaikkapa Varpusen, Annan, Saijan taikka Peetan blogeista. (Minullakin oli kyllä kamera mukana, mutta juhlissa oli niin paljon uusia tuttavuuksia jututettavana, että unohdin koko kuvailuhomman ihan totaalisesti… Siis vitsi miten hienoja koteja ja sisustusblogeja jengillä on?!)

Juhlissa piipahti myös ihan oikea joulupukki, joka oli osannut sujauttaa minulle pakkaamaansa lahjakassiin niin osuvan lahjan, ettei paremmalla väliä. Tom Dixonin messinkinen viivoitinhan on kuin luotu meikäläiselle, jolle kaverit vinoilevat loputtomista post it -lappulistoista, kaiken mahdollisen muovitaskuttamisesta ja laminoinnista sekä toisinaan suht ahdistavastaksi äityvästä täsmällisyydestä.

Voinemme nyt siis lisätä tähän neuroosilistaan maailman kauneimman viivottimen myötä paljon täsmällistä ja luotisuoraa alleviivaamista.

Viivotin oli myöskin siitä täydellinen lahja, etten ole siihen liittyen kuullut kertaakaan villitysteni myötä turhankin tutuksi tullutta lausetta meillä ei ole enää kaappitilaa. Tässäpä siis jouluksi jotain pientä, kaunista ja tarpeellista hänelle, jolla on jo lähes kaikkea. (Paitsi sitä kaappitilaa.)

Mutta jos minulla olisi kaappitilaa, uskaltaisin kirjoittaa pukille ehkä myös seuraavista kotijutuista, joista osa saattaa kyllä päätyä tänne joulun jälkeen. Että mitä sitä sillä kaappitilalla, en minä näitä piilotettavaksi haluaisi kuitenkaan…

Sisustushaaveita Finnish Design Shopin valikoimista.

Joanna Laajiston Edit-seinävalaisin, 372 € 
Sohvan päälle tarvittaisiin lukuvaloa ja tämähän ilahduttaisi muutenkin kuin valollaan. Tämän haluaisin nähdä kyllä ensin livenä mitat hahmottaakseni.

Tom Dixonin Form-teekannu, 199 €
Vannon, että tämän jälkeen meillä vietettäisiin jatkuvaa teehetkeä. On se kaunis!

Muuton Silent-vaasi, pieni 35 € ja iso 49 €
Hattaranpinkki vaasi saattaisi sopia kivasti muistuttamaan meitä siitä, ettei kaikkea tarvitse aina ottaa niin vakavasti. Tai siis toivottavasti sopii, koska tällainen tuli jo tilattua. Köh.

Menun We Gridy -peili, 94,90 €
Jos tämä kaunotar jäisi lojumaan pöydälle meikkaamisen jälkeen, ei kellään (ei nyt mainita nimiä näin joulun alla) voisi olla siihen mitään nokankoputtamista.

***
Ensimmäisen kuvan mieluisan viivottimen sain joululahjaksi Finnish Design Shopilta.
Omaan makuuni olevat poiminnat Finnish Design Shopin tuotevalikoimasta ovat postauksessa vastikkeetta sekä puhtaasti omasta tahdostani.

levätyn loman jälkeen

Messinkiä sen olla pitää: Iittala Nappula / Georg Jensen Precious / Tom Dixon Etch

Muutaman päivän mittaiseksi kaavailtu blogiloma venähti parin viikon pituiseksi – huppistakeikkaa. Issuesin yhtiömiehet yksimielisesti ja hallituksen puheenjohtaja Kaapon siunauksella päättivät hyvällä omallatunnolla myöntää itselleen pienen hengähdystauon. Vuoden varrella ansaittuina osinkoina nautittiin muutama suklaarasia, juustotarjotin sekä erinäisiä pulloja punaa ja kuplivaa, niin Lapissa kuin Tukholmassakin.

Vuodenvaihteen vapaat kuluivat siis sohvan nurkassa, olkoonkin että omassa kodissamme ehdimme käydä oikeastaan vain pyykit pesemässä ennen seuraavaan rentoutumiskohteeseen siirtymistä. Eipä kuitenkaan niin lyhyttä kotonaoleskeluaikaa, etteikö kynttilöitä ehtisi sytyttämään: nyt liekkien valoa saivat ympärilleen heijastaa kaikki syksyn aikana vaivihkaa kotiimme muuttaneet messinkiset kynttiläjalat.

Littanoihin Georg Jensenin Prescious -kynttilänjalkoihin tartuimme niiden odotellessa meitä alehintaan Finnish Design Shopin Katajanokan pop up -liikkeen lopettajaisissa. Kauniit ne olivat kaksinkin, mutta toimivan oloista asetelmaa tai edes sopuratkaisua ei kahdesta samanlaisesta saanut aikaiseksi, vaikka kuinka pyöritteli ja miten asetteli.

Muutamaa viikkoa myöhemmin silmiin osuivat Matti Klenellin Iittalalle suunnittelemat Nappula -kynttilänjalat. Kun huomasimme, että niitä saa kahta korkeutta, oli ostoskoriin klikattava molemmat: josko nämä korkemmalle kohoavat Nappulat saisivat lituskaiset Jensenit oikeuksiinsa?

Olimme kuin olimmekin ruokapöydän päätyyn muuttaneeseen messinkirykelmään kovin tyytyväisiä – emmehän vielä tienneet jonkin puuttuvan! Mutta kun lisäsimme joukon jatkoksi Finnish Design Shopilta joululahjaksi saadun, Inken jo pitkään salaa ihaileman Tom Dixonin Etch -lyhdyn, tuli tämän talouden kimmeltävimmästä nurkasta viimein valmis.

Kynttilät palakoon siihen saakka, kunnes liekit eivät enää auringonvalolta erotu. Talvihan on oikein kivaa aikaa, ainakin jos keskittyy nauttimaan sen parhaista puolista: kynttilänvalosta ja umpihangessa riemulla pomppivista jackrussellinterriereistä.

Georg Jensenin, Iittalan ja Tom Dixonin kynttilänjalat, Finnish Design Shop