Kyllä, ehdin kuin ehdinkin pyörähtämään Tukholman muotiviikoilla. Saalis ei jäänyt kovin kummoiseksi, mutta ehdin sentään yhtä näytöstä katsomaan – Tiger of Swedenin, joka itse asiassa oli muotiviikkojen viimeinen. Parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan..

No jäi mitä ensikertalaiselle mieleen?

Päällimmäisenä oli positiivista jännitystä ja vähän vähemmän positiivista epävarmuutta. Päässä pyöri kaikenlaisia kysymyksiä, kuten esim. klassiset ”Moneltakohan nuo ovet aukeavat?” ja ”Pääsenköhän nimilistalla sisään vai olisiko kuitenkin pitänyt lunastaa itselleni joku passi?” Sisään päästyäni mietin taas syntyjä syviä, ”Voikohan kuka tahansa istahtaa paikkaan, jossa lukee varattu?” Onneksi suurin osa muistakin näytti olevan vähintäänkin yhtä pihalla.

Kaiken tämän sosiaalisen panikoinnin jälkeen pääsin kuitenkin seuraamaan elämäni ensimmäistä ihkaoikeaa muotinäytöstä. Tai siis eturivissä istuvia ihmisiä, vieressäni seisonutta kameramiestä sekä kaikkea ympärillä ollutta yleistä hälinää… Hauskaa oli, mutta tunnustettakoon: itse kokemus oli neitsytmatkalaiselle suurempi juttu kuin nähty mallisto. Ehkäpä jo seuraavalla kerralla osaa keskittyä paremmin olennaiseen. Onnistuin kuitenkin napsimaan yhden olosuhteisiin nähden suhteellisen hyvän valokuvan. Totesin kuitenkin melko nopeasti, ettei Canon Powershot G10 ole luotu tällaisiin olosuhteisiin. Tilanteeseen on saatava muutos. Pian.

3/4 -asukuva: jalassani olivat Aldenin jumalkengät sekä – illan isäntä huomioiden – Tigerin chinokset. Tästä kuvasta iso kiitos Stellalle.