Leggingsit ovat alkaneet muutaman vuoden ympärivuotisen käytön tuntumaan yhtäkkiä jotenkin ankeilta. Mikään ei korvaa niiden mukavuutta joogatessa tai kotioloissa, mutta musta (ja hieman kulahtanut) puuvillatrikoo ei kyllä saa asua mitenkään huolitellumman oloiseksi.

Mutta mitä sitä nyt sitten kinttujensa suojaksi kiskoo? Kaappi on täynnä ihania mekkoja, tunikoita ja pitkiä villatakkeja. Minkä kanssa niitä käytetään nyt, kun ulkona on kylmä, tavalliset sukkahousut eivät riitä (ja ne kissa vieköön vielä nyppyyntyvätkin) ja villaisiin sukkiksiin vuorittomat puuvillamekot takertuvat hyvin ikävästi.

Viimeksi mainittua yhdistelmää kokeilin maanantaina. Ei palellut ei, mutta koko päivä kuluikin sitten yleistä säädyllisyyttä ylläpitäessä. Hameenhelmat uhmasivat painovoimaa tarrautumalla kiinni sukkiksen karheaan pintaan. Kun sain helman irti sukkiksesta yhdestä kohtaa, hilautui helma ylös taas toiselta puolelta. Sitä jotenkin varmaan antoi kanssaeläjilleen itsestään sellaisen rentoutuneen ja huolettoman kuvan pälyillessään kävelessään hermostuneesti alaspäin ja kiskoessaan kolttuaan kuriin.

Olisikohan kuvan housuista tunikan talvikavereiksi? Vasemmanpuoleiset ovat Surface To Airin, oikeanpuoleiset Acnen. Ne eivät käsittääkseni ole leggingsejä, vaan hyvin, hyvin kapeita mustia housuja, joustavasta materiaalista. Julman ”eivät-leggingsit-vaan-housut” -erotteluni perustan väitteeseen näiden housujen leggingsejä haastavammasta leikkauksesta sekä toiveisiin leggingstrikoota paksummasta kankaasta.

Molemmissa on myös vetskarit lahkeissa: Surface To Airilla sivussa, Acnella takana. Vajaamittainen lahje näyttää kieltämättä todella hyvältä, mutta talvikäyttöön ja leggingsvieroitukseen ottaisin housut kyllä täyspitkällä lahkeella. Toivo elää – näiden lahjehan voi 160-senttiselle hyvinkin olla täyspitkä.

Surface To Air Judy NY, 140 €, surfacetoair.com, Acne Last A/W09, 160 €, shop.acnejeans.com