Steven Alanin onnistuminen syksyn malliston kanssa ei ollut mitään moukan tuuria – tämän kevään vaatteethan ovat vieläkin parempia, mikäli mahdollista. Olkoonkin, että olen talven ystävä, pidän kerrospukeutumisesta, villasukkahousuista ja muhkeista kengistä, löysin itseni nämä kuvat nähtyäni kaivelemasta viimekesäisiä espadrilloksia kaapin pohjalta. Ensi kesän kisakuntohan on hyvä varmistaa jo tammikuun viimeisenä…
Vaikka mallisto on ajattoman klassinen ja sen sävyt hillityn maanläheisiä, onnistuvat vaatteet kaikessa tyylikkyydessään näyttämään – jollain ihme ilveellä ja tästä huolimatta – myös minun näköisiltäni. Tai siis päiväunien kevät-Inkeltä nyt ainakin…
Tähän mennessä olen koko elämäni varrella uskaltautunut tilaamaan Amerikan ihmemaasta tasan kaksi paria sukkia, nekin Janille joululahjaksi hienovaraisen vihjailun johdosta. Jos koskaan moiseen hullutteluun enää sorrun, se mitä todennäköisimmin tulee tapahtumaan Steven Alanin kevätmalliston vuoksi. Paitsi että tunnen tälläkin hetkellä suurta vetoa tummansiniseen, kitinharmaaseen ja hiekkaisiin sävyihin, koen valtaosan noista vaatteista myös mitä melkoisen järkeviksi. Uskoakseni pitkälti kaiken pikkushortseja ja tuota kukikasta haalaria lukuunottamatta kun voisi varustella myös talvikäyttöön…
(Virallinen meriselitys: vaatteet ovat tämän seikan johdosta poikkeuksellisen monikäyttöisiä.
Todellinen Inke-syy: tällä perustelulla voin tilata uusia kevätvaatteita itselleni jo nyt.)
Lisää kuvia Steven Alanin keväästä täällä, vaatteitakin on jo kaupan. Nyt on muilla kyllä rima korkealla, olkoonkin että nämä nyt todennäköisesti valtaosan mielestä melkoista anti-fashionia kaikessa ajattomuudessaan ovatkin. Mie tykkään – eilen, tänään ja huomenna.