Mekko, Samuji.
Onni – minun.

…on taatusti Samuji ja merkin naulan kantaan osunut syysmallisto. Eräs Mikko kertoi Samujin syysnäytöksen jälkeen katselleensa näytöstä ja kommentoineensa mielessään lavalla lipuneita vaatteita: ”Inke. Inke-Inke. Hanna. Inke. No Inke.”

Kuules Mikko, enpä voisi kanssasi enempää samaa mieltä olla.

Syksyn Classic– ja Seasonal -mallistot onnistuvat puhuttelemaan kaikkia tyylipersooniani: sieltä löytyvät juuri ne oikeat jutut sille söpösissä mekkosissa viihtyvälle tyypille, herrainpuvustosta palasia lainaavalle semi-tomboylle sekä klassikonkaipuiselle kolmannelle. Ensi-ihastuksen jälkeen katselin vaatteita tarkemmin ja korvissani alkoi kaikumaan nimiä. Valtavasti on kaunista myös heille, jotka eivät toistaiseksi ole langenneet lahkolaisuuden pauloihin eivätkä ole söpöilyynkään sortuneet.

Minä ehkä vähän jopa herkistyin näitä ihaillessani. Ihanaa, kun joku osaa.

Muutama viikko sitten sähköpostiin kilahti kutsu Samujin liikkeen avajaisiin. Kaunis, pikkuruinen ja tovi sitten ovensa yleisölle avannut liike sijaitsee muuten Kiseleffin talon yläkerrassa – suosittelen mitä lämpimimmin piipahtamaan paikan päällä, mikäli ette ole vielä ennättäneet.

Mutta niin, kuten te saatatte jo tietääkin, olen ollut äärimmäisen innoissani Samujin ja Samu-Jussi Kosken tekosista niin kauan kun olen moisista tiennyt. Mutta nyt meinasi kyllä happi loppua ja jonkinlaiset – tavallaan positiiviset – pelkotilat kävivät päälle, kun siinä sähköiseen postilaatikkoon kilahtaneessa kutsussa kerrottiin Samujin tehneen pienen erän mekkosia Libertyn kankaista.

Olen suoraan sanottuna vapissut täällä muutaman viikon odotellessani: minä ra-kas-tan Samujin vaatteita, jumaloin Libertyn kankaita. Vallan kauhistutti, mitä tämä vain kauneimmissa päiväunissani mahdollinen yhdistelmä tulisi taloudellemme oikein aiheuttamaan.

Pelkotilani eivät kyllä osoittautuneet turhiksi: se pieni liiketila oli kuin olikin täynnä niitä kauniita, kukikkaita ja lintusia viliseviä mekkoja, shortseja ja hameita – juuri kuten odotinkin, mutta silti ehkä vielä hieman enemmän. Onnekseni ja pelastuksekseni yksi joukosta oli kuitenkin mielestäni ylitse muiden – se on tuo ihanainen tuossa kuvassa. Voih.

Syvää ja äkillistä rakkaussuhdettamme on kestänyt vasta muutamia tunteja, mutta olen jo nyt valmis vannomaan, että tämä mekko on mahdollisesti vaatekaappini kaunein yksilö. Yleensä sitä vain toivoo, että mekko saisi kantajastaan parhaat puolet esiin, mutta nyt sitä melkein tekee kaikkensa, ettei onnistuisi tekemään pahemmin hallaa tuolle kankaiselle kaunottarelle. Pienen peilailun jälkeen uskoisin meidän saavuttaneen yhteisen sävelen, ja vannon edessämme olevan hienoja hetkiä niin korkokenkien kuin villatakkienkin parissa.

Minä en tiedä, mitä taikoja siellä Samujilla oikein tehdään, mutta jatkakaa samaan malliin. Nämä vatsanpohjaa ihanuudellaan nipistelevät pelkotilat vain jatkuvat – Mikko sanoi syysmalliston näytöksen nähtyään jokaisen vaatekappaleen huutaneen nimeäni. Olen virallisesti puolustuskyvytön, mutta kaikin puolin riemuissani. Moisen edessä sitä mieluusti heikentyy.