Aamupäivällä marssin määrätietoisesti Espalle hakemaan itselleni edellisiltana internetistä bongaamani lintumekon. Se on malliltaan pionimekkoni kanssa identtinen sekä toimii täydelliisenä esimerkkinä siitä, kuinka kuosi voi saada saman kaavan näyttämään aivan erilaiselta. Tai no, ei täysin – molemmat istuvat aivan yhtä hienosti. Mutta fiilis: se on eri. Pioni hempeilee, linnut kujertaa. Enpä tiedä moniko huomaa minulla olevan kaksi tavallaan samanlaista mekkoa. (Paitsi te, teille juuri kerroin.)
Vaikuttaa siltä, että kesästä tulee hyvä. On päällepantavaa. Lisäksi viimeistään nyt on varmaa, että tulen jättämään jälkipolville perinnöksi mielettömän mekkokokoelman.
Lintubongauksen myötä Nykin reissua varten menestyksekkäästi kartuttamani säästötili otti hieman takapakkia. No, eihän sitä isolle kirkolle kehtaa lähteä vanhoissa rytkyissä. Väitän olevani kulttuurinedistämismatkalla ja levitän suomalaisen vaatesuunnittelun ilosanomaa. Lisäksi meillä on liput Andrew Birdin keikalle – kyllähän Lintu-Andrewta pitää mennä kuulemaan asianmukaisin varustein. Ehkä se näkee lintuni piippuhyllyllä ja ilahtuu.
Mekko Samuji