Elokuun alkupuolella etsiskelin mekkoa ystävien häihin. Ostin villakangastakin. Tietty.

Takit ovat ikuinen heikkouteni, akilleen kantapääni – mieluisia tunnun löytävän aina, ja etenkin silloin, kun olen oikein erityisesti etsimässä jotain aivan muuta. Takit ovat syy siihen, miksei minulla edelleenkään ole fiksuja ja kaiken kanssa toimivia, kävelykelpoisia juhlakenkiä, ei kirjekuorilaukkua eikä ihan tavallista, mustaa neuletakkia.

Toisaalta minulla on onnekseni aika monta kaunista takkia, joilla voi mainiosti peittää näitä muita puutteita.

Mutta kun seuraavan kauniin takin näen, toivoisin että se peiteltäisiin välittömästi näkökentästäni vaikkapa tätä uutta takkiani peittona käyttäen. Nyt taitaa olla tanko täynnä.

Malttamaton ja silmittömästi rakastunut silittää vielä kaapissa roikkuvan takin hihaa harva se päivä, ja pohtii, koska tämän kanssa saa lähteä ensimmäistä kertaa ulos typerä hymy kasvoillaan. Alkaako sesonki lokakuusta vai pitääkö tässä odottaa jotain tiettyä lämpöasterajaa alittuvaksi? Onkos siellä jo villaa yllä?

Samuji Alvar Coat, samuji.com