ruusuja kiukuttelevalle

Keväästä asti olen saanut kamppailla ongelman kanssa, jonka luulin jääneen taakse jo aikapäiviä sitten. Kolmaskymmenes ikävuosi ei nimittäin saapunutkaan yksin, vaan toi tullessaan tuliset terveiset teinivuosilta. Kellontarkkana oli luonto tällä kertaa: ensimmäistä kertaa huomasin naaman jälleen kukkivan juuri 30-vuotissyntymäpäiväni aamuna.

Ikävuosia vastaan teiniksi taantumalla kapinoivia leukaperiäni yritin taltuttaa parillakin ihotautilääkärin kirjoittamalla reseptillä, mutta keväisen kiehahduksen laantumiseen on parhaiten tainnut auttaa aika ja lempeä hoito. Vasta parin viime viikon ajan olen uskaltanut ajatella olevani ongelman kanssa viimein voiton puolella.

Oikean kombinaation löytyminen reunoiltaan kukkivalle mutta pinnaltaan silti rutikuiville kasvoille ei ollut ihan iisiä ainakaan ominpäin toteutettuna. Jännästi sitä muutosta alkoi kuitenkin syntyä, kun maltoin kysyä kriisinhallinta-apua ammattilaiselta ja kuunnella saamiani vinkkejä. Enemmän kosteutusta, vähemmän murhayrityksiä!

Neal's Yard Remedies -settiä

Sain noin kuukauden päivät sitten Neal’s Yard Remediesin maahantuojalta testattavakseni tuotteita, joita opettelin käyttämään Katjan minulle kirjoittaman käyttöohjeen mukaan. Suurimmat oivallukset liittyivät tuotteiden käyttöjärjestykseen ja iltarutiinien laajentamiseen. Ennen pesin kasvot, suihkautin niille hieman kasvovettä ja läpsyttelin pintakuivalle iholleni mahdollisimman tuhtia voidetta määrässä säästelemättä. Pienillä korjausliikkeillä saa yllättävänkin paljon parempia tuloksia: tuplasin kasvoveden määrän ja lisäsin settiin toisen, kevyemmän kosteusvoiteen ennen sitä tönkköä rasvaa käytettäväksi. Kuivuus on alkanut väistyä ja muukin tilanne viimein rauhoittua.

Neal's Yard Remedies Rose Facial Wash & Rose Daily Moisture

Ruusuntuoksun ystävänä olen tietysti iloinen, että nykynaamalleni sopivimmaksi tuotteiksi katsottiin juuri merkin ruusuinen pesu sekä kosteusvoide. Neal’s Yard Remediesin kasvopesuista minulla on aiemminkin hyviä kokemuksia: olen ehtinyt testailemaan merkiltä paria emulsiomaista, voiteesta vedellä kevyesti vaahtoaviksi muuttuvaa versiota. Nyt kokeilemani ruusuputsari puolestaan on kirkasta geeliä, joka on koostumukseltaan nappivalinta Clarisonic-harjan kanssa käytettäväksi. Pätevää tavaraa, tällä lähtee kyllä tömäkämpikin meikkivoide, jollaisten pariin olen siis naaman kiukutellessa joutunut kääntymään.

Ruusuinen kosteusvoide on myöskin taattua Neal’s-laatua: imeytyy hyvin ja toimii hienosti myös meikin alla. Suurin oivallus onkin liittynyt käyttötapaan: sivelen tätä iltaisin paksumman yövoiteen alle, jotta tarjoaisin iholleni tarpeeksi sen janoamaa kosteutta. Purkkihulluna olen tästä lisävaiheesta luonnollisesti innoissani, mutta suosittelen välivaiheen lisäämistä lämpimästi myös heille, jotka eivät suhtaudu kosmetiikkaan maanisesti. Vannon, että tästä ekstravaivannäöstä ollut oikeasti hyötyä enkä läträä useammalla purnukalla vain koska voin.

Neal's Yard Remedies: Wild Rose Beauty Balm & Frankincense Hydrating Facial Mist

Frankincense-sarjaan kuuluva kasvosuihke huumaa yrttisellä tuoksullaan. Ymmärtääkseni tuote ei ole pelkkää kasvovettä: mukana on myös hieman hoitavia öljyjä. Kasvovesiin hurahtamisesta taannoin jo kirjoittelinkin, mutta vielä oli minullakin asiassa petraamisen varaa. Suosittelen siis teitäkin hölväämään kasvovettä kuin huomista ei olisi sekä hellästi hieromaan kasvovettä ihoon ennen kosteusvoiteen levittämistä. Kasvoveden huomaa olevan aivan eri tavalla hyödyllistä kamaa, kun siihen alkaa suhtautua hoitotuotteena eikä silkkana puhdistuksen viimeistelijänä!

Kymmenvuotissynttäreitään juhlivaan Wild Rose Beauty Balmiin tutustuin harmikseni vasta nyt, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Kyseessä on nimittäin varsinainen monitoimituote: samalla purkilla voi hoitaa niin puhdistuksen, hellän kuorinnan kuin voitelunkin. Itse olen käyttänyt tätä ensisijaisesti iltaisin ihanan pitkäksi venähtäneen hoitorutiinini viimeisenä vaiheena. Nukkumaan mennessä voiteesta reilusti rasvaiseksi jäävä naama on aamulla pehmeä, muttei kuitenkaan lainkaan öljyinen. Muutaman kerran olen raaskinut luksuspuhdistaa ja kuoria tällä kasvoni pakkauksen mukana tullutta puuvillaliinaa hyödyntäen, mutta koska tämä toimii minulla niin hyvin kasvovoiteena, taidan pihistellä ja säästää loput siihen tarkoitukseen.

Näiden testailujen jälkeen uskaltaisin todeta, että Neal’s Yard Remedies taitaa kyllä olla lempparisarjani luonnonkosmetiikan puolelta: tuotteet ovat toimineet poikkeuksetta, pakkaukset ovat sööttejä ja hinta-laatusuhde vähintäänkin kohdallaan. Itse pidän kovasti sarjan aromaterapeuttisista, metsäisen yrttisistä ja lempeän kukkaisista tuoksuista, jotka eivät ehkä ole sieltä hennoimmasta päästä, mutta miellyttävät aitoudellaan. Erityismaininnan antaisin vielä sarjan tuotteiden koostumuksille, jotka eivät järkytä normikosmetiikkaan tottunutta: sarjan putsarit vaahtoavat sopivasti, voiteet eivät ole laihaa lirua ja ne imeytyvät ihoon nopeasti ja ongelmitta.

Olisinpa vain ymmärtänyt jo aiemmin, että ruusuillahan sitä naisia lepytellään – toimii näemmä tässäkin tapauksessa.

***

Tuotteet saatu testiin Neal’s Yard Remediesin maahantuojalta. Merkkiä myyvät mm. Jolie sekä Naturelle.fi.

vesittyneitä vinkkejä

Tässäpäs olisi kolme kosteaa kauneudenhoitoon liittyvää vinkkiä, jotka olen viime aikoina toimiviksi todennut:

Melvitan mahtavia kukkaisvesiä.

Suihkutettava kukkaisvesi

Mielsin pitkään kasvoveden silkaksi puhdistuksen viimeistelijäksi, ehkäpä hieman turhaksikin tuotteeksi. Onneksi muut tiesivät paremmin ja valistivat vääräuskoista: kasvovedellähän on myös hoitavia vaikutuksia, se palauttaa ihon oman suojakalvon tasapainon. Aamusuihkun jälkeen olen ottanut tavaksi sumutella pyyhkeeseen painellut kasvoni jälleen kunnolla kosteiksi Melvitan kukkaisvedellä ja antanut sen imeytyä hetkisen ennen kosteusvoiteen levittämistä. Heippahei, pintakuivuus!

Tällä hetkellä kaapissani lymyilee ruusuja, mutta seuraavaksi ajattelin kokeilla appelsiininkukkaa. Tai laventelia. Hmm.

Bioderman misellivesi + Shiseidon supersivellin.

Miselliä siveltimeen

Meikkausrutiinini ovat menneet täysin uusiksi, kun satsasin Shiseidon meikkivoidesiveltimeen Eevan vakuuttavasta suosituksesta. Jotain kolmen- ja neljänkympin väliltä maksanut sivellin tekee käsittämättömän hyvää ja kepeää jälkeä erilaisilla meikkipohjilla. Itse olen levitellyt sillä menestyksekkäästi niin erilaisia BB-voiteita kuin todella pigmenttipitoisia, mutta hyvin nestemäisiä meikkivoiteitakin, toimisi tämä kuulemma jauhemaisille mineraalimeikeillekin. Olen pensselini tuloksiin niin tyytyväinen, että olen lähestulkoon mukisematta valmis sietämään myös sen mukana tulevat velvollisuudet: aamun muutoinkin kortilla olevia minuutteja vievän pesemisen jokaisen käyttökerran jälkeen.

Kylppärin lavuaarin reunalle posliinilautasella muuttanut marseillesaippuapalikan puolikas toimittaa päivittäisen puhdistusaineen virkaa, mutta aivan hissuksiin siveltimen karvojen juuriin hiippailleeseen meikkivoiteeseen vaahto ei kuitenkaan aivan täysin yllä. Hinkuttamalla ehkä, mutta yritän välttää turhan kovia otteita sudin käyttöikää pidentääkseni..

Eräänä aamuna välähti: mitenkäs misellivesi? Lorautin pari teelusikallista misellivettä espressokupin pohjalle, dippailin jo kertaalleen saippualla pestyä sivellintä nesteeseen ja vispasin sitä pensselini harjaksilla kuin olisin kermavaahtoa tekemässä. Ja tattadadaa – neste oli värjäytynyt hetkessä vaaleanbeigeksi. Huuhtaisin pensselin vielä hanan alla ja totesin myöhemmin kuivuneen sudin olevan juuriaan myöten jälleen putipuhdas ja uudenveroinen.

Kalliiksihan tämä tietty tulisi, jos joka aamu näin tekisi, mutta onhan tämä varmasti ihan toimiva rutiini toisinaan toistettavaksi!

Sephoran ja Caudalien kasvosprayt.

Kalkkinaaman karkotukseen

Olen vaivihkaa ottanut tavakseni suihkutella vesillä myös valmista meikkiä. Kevyt sumu suihkepullosta sulattaa viimeisenkin mahdollisen pölyisyyden meikkipohjan kiinnitykseen käytetystä irtopuuterista, pehmentää ja passelisti häivyttää poskipunaa ja ennen kaikkea tuo lopputulemaan sellaista oikeanlaista kuulautta, elämää. 

Toistaiseksi olen sumutellut meikkini päälle Sephorasta viime kesänä hellekelejä viilentämään ostamaani ponnekaasupulloon pakattua kasvosuihketta sekä käsilaukussani kulkevaa Caudalien Beauty Elixir -kulttituotetta, mutta seuraavaksi taidan testailla lempparimerkkeihini lukeutuvan Neal’s Yard Remediesin kosteuttavaa kasvosuihketta. Caudalien suihkeeseen olen kyllä noin muutoin ihan tyytyväinen, mutten ole osannut toistaiseksi päättää mitä mieltä olisin sen suuvettä muistuttavasta minttuisesta tuoksusta. Virkistävähän se on, joo, mutta jotenkin tulee aina sen tuoksun vuoksi sellainen fiilis että olisi jäänyt hammastahnaa suupieliin.

Että näin sitä täällä lutraillaan! Vielä kun muistaisi juoda tarpeeksi vettä: alkuvuodesta tsemppasin ja lipittelin vähintään pari litraa päivässä, sittemmin on ote hieman lipsunut. Nyt täytynee ottaa ryhtiliike, vielä kun ymmärtäisi miten hyvää oloa ja vointia aikaansaaneesta tavasta edes onnistui luopumaan vahingossa…

spa-noviisista superaddiktiksi

Vaikka olen lievästi sanottuna perso kosmetiikalle sekä hemmottelulle, oli näemmä olemassa vielä yksi osa-alue, josta en tiennyt oikeastaan mitään.

Kauneushoidot.

Viime kevääseen saakka ainoa kokemukseni tällä saralla taisi olla juuri ennen vanhojentansseja toteutettu ihonpuhdistus. Hoito todennäköisesti suoritettiin ihan oikein ja kai sillä jotain saavutettiinkin, mutta teini-ihosta kärsinyt nuori meikä taisi salaa odottaa kaikkien näppyjen mystistä häviämistä ja pettyi, kun ihmettä ei tapahtunutkaan. Viitisentoista vuotta tästä tragediasta toivuttuani puuttui kohtalo peliin ja päädyin hierottavaksi intialaiseen öky-spahan. Ensimmäinen puolituntinen kului ihan hämmästellessä, sitten tajusin rentoutua ja poistuessani huomasinkin jo miettiväni, että kyllä tässä spa-hommassa taitaa olla sitä jottain.

Seuraavaksi peliin puuttui nainen, joka ei takuulla jätä eteensä sattuvaa spata visiitittä. Ei välttämättä ollut silkkaa sattumaa, että kesäisen Italian retken majatalo jotenkin sattui löytymään juuri siitä tuppukylästä, jossa sijaitsi myös paikallisen Voguen hehkuttama kylpylä. Lilluttuamme puoli päivää erilaisissa altaissa vuoroin kongien kumistessa, vuoroin riisihatut päässä päätimme elämyksen huoneeseen, jossa Eeva sai to-del-la hyvän hieronnan ja jossa minut sotkettiin ensin mudalla sekä kiedottiin lopuksi valtavaan muovipussiin. (Mut(t)a se oli kivaa.)

Jolie Spa - joliespa.fi

Spa-skenen vihdoin haltuunottaneena kiljuin siis riemusta, kun vastaanotin kutsun saapua testaamaan ovensa avanneen Jolie Span palveluita.

Luonnonkosmetiikkapuodin oma spa avasi ovensa tammikuussa, kun paikalla aiemmin kovasti kehuttua hoitolaansa pitänyt Cindy Riera päätti tehdä seuravaksi jotain muuta. Jolien omassa spassa käytössä olevat sarjat Absolution, IroisieL’Atélier des Délices sekä Neal’s Yard Remedies olivat minulle jo entuudestaan jokseenkin tuttuja, joten spa-noviisina oletin paikalle astellessani saavani muutamalla hyvällä tuotteella toteutetun lempeän kasvohoidon kauniissa ympäristössä. 

HAH.

Reilua tuntia myöhemmin heräsin transsinkaltaisesta tilasta lämpöisten, valkoisten pyyhkeiden välistä, sormenkynnet lakattuina.

Jolie Spa - joliespa.fi

Jaa että millainenko tapahtumaketju minut sitten tyrmäsi?

Muistelisin astelleeni eräänä lauantaiaamuna kohti Kalevankatua ja soittaneeni porttikongin edessä ollutta summeria. Valkoisiin pukeutunut ja superhuoliteltu kaunotar johdatti minut sisäpihan poikki ja pienen liiketilan sievään ja seesteiseen yläkertaan. Sisään tullessani näin myös tilan alakerran, siellä sijainneen yhden hoitopedin ja tajusin, että tämä kaikki olisi lähes kahden tunnin ajan ihan vain meikäläistä varten. Mitä luksusta!

Jolie Spa - joliespa.fi

Toiveet ja mahdolliset rajoitukset keskusteltuamme siirryimme alakertaan, jossa sekaiholleni valikoitunut Lemon Therapy -kasvohoito aloitettiin siihen lisäpalveluna saatavalla selän kuorinnalla ja hieronnalla. Ensimmäisten minuuttien jälkeen muistan toivoneeni, että tätä riemua riittäisi vielä pitkään – ja kuulkaas, sitähän riittikin! Selän jälkeen vuorossa olivat kasvot, jotka saivat tehdä tuttavuutta varmasti lähemmäs kymmenen ihanan ja jopa maagisen hyvältä tuoksuvan hoitotuotteen kanssa.

Hoidon alkumetreillä minulta tiedusteltiin, haluaisinko ihonpuhdistuksen vai puhdasta hemmottelua – tällä kertaa vaaka kallistui ihan fiilispohjalta suoraan jälkimmäiseen. Ja hyvä niin! Niin kauan kuin pysyin jokseenkin tajuissani, huomasin toivovani jokaisen vaiheen jälkeen vielä yhtä. Ja vieeeeelä yhtä. Saamani piti, täällä ei todellakaan hoppuiltu ja vedelty mutkia suoriksi!

Totaaliseen koomaan minut ilmeisesti sitten vaivutti se viimeinen, pisimmän vaikutusajan vaatinut naamio. Sieltä sitten heräilin eteeristen öljyjen aikaansaaman tuoksupilven keskeltä iho pehmeänä ja totaalisen kosteutettuna – niin, kynnet lakattuina. Väittäisin rentoutumisen tason olevan mitä melkoisen syvä, jos moisen suorituksen saa tehtyä huomaamatta!

Koska olin lähdössä hoidon jälkeen kaupungille, sain hemmotelluille kasvoilleni vielä kevyen ehostuksen. Yläkerrassa tarjoillun yrttiteekupposen äärellä juttelimme lisää hoidossa käytetyistä tuotteista sekä jatkohoitosuosituksista, kunnes olin valmis siirtymään jättämään hoitolan taakseni ja siirtymään kaupunkiasioille vähintään viisitoista senttiä maanpinnasta irti leijuen.

Että hei Italian Vogue, piipahtakaapa kuulkaa Kalevankadulla.

Kyllä. Suosittelen. Juuri sinulle. (Ja minulle. Pakko päästä pian takaisin.)

Jolie Spa, Kalevankatu 17 B, joliespa.fi
Ajanvaraus hoituu helposti netissä.

***
Kuvat Jolie / Paavo Lehtonen
Hoito saatu Jolie Span tarjoamana – mitä lämpimimmät kiitokset ihanasta elämyksestä!