Muuto

Toissaperjantaina juhlin ensimmäisiä pikkujouluja, jotka nostattivat minulle mitä melkoisen kovan joulu- ja sisustuskuumeen. Toipilaskoiran seuraksi juhlailtana kotiin jäänyt Jan on katsellut touhujani kummissaan nyt parisen viikkoa, kun kannan sommittelumielessä kippoa ja kynttilää tasolta toiselle sekä tuon kukkia kotiin noin joka toinen päivä.

Syynä moiseen kotoilukohtaukseen olivat tietysti Varpusen ja Finnish Design Shopin järjestämät pikkujoulut, joiden tunnelmia pääsee kurkistelemaan kuvien kautta vaikkapa Varpusen, Annan, Saijan taikka Peetan blogeista. (Minullakin oli kyllä kamera mukana, mutta juhlissa oli niin paljon uusia tuttavuuksia jututettavana, että unohdin koko kuvailuhomman ihan totaalisesti… Siis vitsi miten hienoja koteja ja sisustusblogeja jengillä on?!)

Juhlissa piipahti myös ihan oikea joulupukki, joka oli osannut sujauttaa minulle pakkaamaansa lahjakassiin niin osuvan lahjan, ettei paremmalla väliä. Tom Dixonin messinkinen viivoitinhan on kuin luotu meikäläiselle, jolle kaverit vinoilevat loputtomista post it -lappulistoista, kaiken mahdollisen muovitaskuttamisesta ja laminoinnista sekä toisinaan suht ahdistavastaksi äityvästä täsmällisyydestä.

Voinemme nyt siis lisätä tähän neuroosilistaan maailman kauneimman viivottimen myötä paljon täsmällistä ja luotisuoraa alleviivaamista.

Viivotin oli myöskin siitä täydellinen lahja, etten ole siihen liittyen kuullut kertaakaan villitysteni myötä turhankin tutuksi tullutta lausetta meillä ei ole enää kaappitilaa. Tässäpä siis jouluksi jotain pientä, kaunista ja tarpeellista hänelle, jolla on jo lähes kaikkea. (Paitsi sitä kaappitilaa.)

Mutta jos minulla olisi kaappitilaa, uskaltaisin kirjoittaa pukille ehkä myös seuraavista kotijutuista, joista osa saattaa kyllä päätyä tänne joulun jälkeen. Että mitä sitä sillä kaappitilalla, en minä näitä piilotettavaksi haluaisi kuitenkaan…

Joanna Laajiston Edit-seinävalaisin, 372 €
Sohvan päälle tarvittaisiin lukuvaloa ja tämähän ilahduttaisi muutenkin kuin valollaan. Tämän haluaisin nähdä kyllä ensin livenä mitat hahmottaakseni.

Tom Dixonin Form-teekannu, 199 €
Vannon, että tämän jälkeen meillä vietettäisiin jatkuvaa teehetkeä. On se kaunis!

Muuton Silent-vaasi, pieni 35 € ja iso 49 €
Hattaranpinkki vaasi saattaisi sopia kivasti muistuttamaan meitä siitä, ettei kaikkea tarvitse aina ottaa niin vakavasti. Tai siis toivottavasti sopii, koska tällainen tuli jo tilattua. Köh.

Menun We Gridy -peili, 94,90 €
Jos tämä kaunotar jäisi lojumaan pöydälle meikkaamisen jälkeen, ei kellään (ei nyt mainita nimiä näin joulun alla) voisi olla siihen mitään nokankoputtamista.

***
Ensimmäisen kuvan mieluisan viivottimen sain joululahjaksi Finnish Design Shopilta.
Omaan makuuni olevat poiminnat Finnish Design Shopin tuotevalikoimasta ovat postauksessa vastikkeetta sekä puhtaasti omasta tahdostani.

Viikonlopun puuhat kiteytynevät tähän räpsyyn.. Tavallaan. Kuvan rento tunnelma eilisillalta on tavallaan lavastettu – tuota pötköttelyä skumppalasin kera kesti nimittäin noin viisitoista minuuttia. Sen jälkeen piti vielä purkaa loput vuokratut muuttolaatikot huomista noutajaa varten, joiden purkua varten täytyi järjestää vaatehuoneeseen hätäpuretut tavarat, joiden purkamisen ohella tuli vielä suoritettua pientä ruotimista.. No, hommaa riitti, mutta boksit ovat nyt tyhjinä ja se on pääasia.

Kuvalla oli tämän lavastetun rentoilun ohessa nimittäin pointtikin: meidän uusi kirjahylly, jota haettiin ja sommiteltiin puoli lauantaita! Sen saalistimme onnistuneesti ja ennakkosuunnitelmiemme mukaisesti itsellemme Finnish Design Shopin Katajanokan pop up -kaupan syysmyyjäisistä, joista teille perjantaina vinkkasimmekin.

Uuden kotimme olohuoneen seinässä oli nimittäin n. 170 cm leveä ja 150 cm korkea syvennys, johon ehdimme mietiskellä jos jonkinlaisia hyllyratkaisuja, kunnes välähti: tungetaan sinne kuutioita.

Kuin ihmeen kaupalla syvennys oli vain kaksi senttiä Muuton Stacked-hyllyelementtejä syvempi, joten sävelet olivat sitä myöten selvät. Syvennykseen pinottiin fiilispohjalta sikinsokin yhteensä kymmenen elementtiä, neljä suurta sekä pientä ja keskikokoista kolme kutakin. Näiden asentamisesta muuten selviää täystumpulakin: porailun ja ruuvaamisen sijaan hyllyt napsautetaan toisiinsa kiinni mukana tulevilla metalliklipseillä.

Täällä ollaan fiiliksissä – syvennys saatiin hyötykäyttöön siten, että kauniin montun seinästä vielä kuitenkin huomaa. Niin, ja kirjat mahtuvat, lisääkin saa ostaa kunhan asettelua hieman tiivistää.

Lisäksi hyllyyn nostettiin vielä uusi vaasi, joka on löytö samalta reissulta: Matti Klenellin Muutolle suunnittelema Four. Se olkoon kreisi detalji sekä hyvä syli leikkokukille, joita on tänä syksynä ollut edellisen asunnon myynnin vuoksi ikkunalaudalla jatkuvasti. Yrittänyttä ei laiteta…

Nämä kukat ovat vielä peruja vanhasta kämpästä, mutta tätä perinnettä en taidakaan katkaista, vaikka niitä ei kukaan muu olisikaan näkemässä. Tästäkin parinkympin puskasta on ollut hintaansa enemmän iloa jo kolmatta viikkoa. Onpahan ollut jotain nättiä, mitä tuijotella, kun muuttolaatikkovuori ahdistaa.

Jotenkin tässä hyllyn pystytyksessä oli suurta symboliikkaa: koti rakentuu pala palalta, kuten tämä hyllykin. Ja fiilispohjalta.

just eikä melkein

hyllytetty