inke / 24.03.2012

tilannepäivitystä

Uusi Mulberryni!

Valitettavasti se on kuitenkin juuri tuo tuossa kuvassa, kassin sisällä ei ole mitään uutta nähtävää.

Lauantaikävelyllä uskaltauduin viimein Mulberryn liikkeeseen näyttämään elämää nähnyttä Alexaani. Ongelma – puhki kulunut kulma, siis – on kuulemma korjattavissa, vieläpä ihan muutamalla kympillä. Laukku jäi liikkeeseen odottelemaan maanantaina koittavaa Englannin matkaansa, minä sulloin kamppeeni paperikassiin ja mietiskelen seuraavat 6-12 viikkoa, miten saan tavarani mahtumaan pikkulaukkuihin Alexan paluuta odotellessa. (Olen pahoillani, paperikassi, mutta sinä et taida jäädä nyt pysyvämpään käyttöön.)

No, korjattava se on, ja parasta hoitaa asia nyt pois päiväjärjestyksestä eikä katsoa, kuinka paljon pahempaan kuntoon kuluneen kulman saa laitettua. Tuleepahan samalla karsittua turhat kamat kassista, kun noihin muihin pussukoihini tulee mahtumaan vain murto-osa mukana raahaamistani kamppeista. Tilausta olisi toisellekin suuremmalle laukulle… Ehkäpä vielä tänä keväänä.

inke / 17.03.2012

17/03/12

Sanoisin jotain lenkkareista, mutta kaikki taitaa olla jo sanottu.

Lenkkarit.

Tämä meni nyt tähän.

(No sen verran voisin lisätä, että omani ovat paitsi järjettömän mukavat, myös vedenkestävät. Näillä keleillähän näitä voisi väittää järkivalinnaksi.)

Huivi Acne
Takki Samuji
Lenksut Nike
Veska Mulberry
Janin kengät New Balance

inke / 14.03.2012

haavoittunut

Kun Hulda Huoleton viimein huomasi laukkunsa kulman haavoittuneen, meinasi kyynel kiivetä silmäkulmaan. Uusi laukku ja heti rikki!

Muistelin yhteisiä retkiämme. Koska kaikki muistot eivät tuntuneet mahtuvan pariin viime kuukauteen, ymmärsin viimein laukkuni olleen ihan uusi jo paria viikkoa vaille kahden vuoden ajan. Luonani hän on viihtynyt nyt 715 vuorokauden ajan, joista käsipuolessani se on ollut varmasti yli kuutenasatanaviitenäkymmenenä.

Ensimmäiset kaksi viikkoa hänellä oli oma tuoli, töissä Alexa istuskeli rennosti (siis topattuna, tuettuna ja lähestulkoon peiteltynä) pöydänkulmalla. Sitten tulimme tutuiksi toistemme kanssa, lopetimme turhan hienostelun ja istuimme jo ensimmäisenä kesänä vieretysten nurmikoilla. Alexa luovutti lopulta tuolinsa ystäville baareissa ja seurasi meininkiä tyytyväisenä lattiatasosta. Retkiä ja hetkiä listatessani ymmärsin laukun nykykunnon olevan suoranainen ihme – positiivisessa mielessä. Kai sen täytyy laatua olla, kun on säilynyt kelvollisessa kunnossa hulttio-omistajastaan huolimatta. Tämä se ei ole pölypussissaan huilinut hetkeäkään, vaan mukisematta kantanut sisuksissaan valtavatkin lastit.

Jätin kyyneleet kyynelehtimättä ja nostin mielessäni maljan kaverille, joka on uskollisesti seurannut minua arjessa ja juhlassa jo hyvän tovin. Jäähyväiset nämä eivät missään nimessä ole, ehkäpä ennemminkin pieni kannustava puhe tulevan syntymäpäivän johdosta.

Elämisen jälkiä ja käyttöönhän se ostettiin. Käytetty on, elettykin.

Jotta kaveri seuraisi minua vielä seuraavinakin vuosina, ottaisin vastaan hyviä vinkkejä kuluneen kulman korjauttamismahdollisuuksista. Mulberryllä on kyllä oma huolto, mutta 6-8 viikon odotus ja merkkihuollon hinta tuntuvat hivenen suolaisilta, minulla kun ei ole esim. minkäänlaisia jälleenmyyntiaikeita. (Eikä oikeastaan toista kivaa isoa laukkua, joka palvelisi tuon odotusajan.) Niin, ja jos jollakulla on yliveto vinkki tuon tumman värjäytymän poistamiseen, antaa tulla! Satulasaippuasta ei valitettavasti ollut mihinkään, enkä haluaisi ottaa kovin suuria riskejä selvittääkseni erinäisten kemikaalien ja puhvelinnahan yhteensopivuutta…