Jipii, ne ovat viimein minun! Ja voi ei, ne ovat ehkä pikkiriikkisen verran liian suuret. Pikkuvarpaani kurkistelevat hieman ulos kengistä silloin kun sukat eivät pidä niitä kurissa. No, varpaan kärki pysyy kenkien kärjen sisällä.. Meillä on toivoa. Pienempiä ei valmisteta, joten toivon on nyt riitettävä.
Yleensä olen kovin järkevä, mitä vaateasioihin tulee – jos joku vaate tai asuste on liian pieni tai suuri, ei istu tai ei tunnu mukavalta päällä, sillä ei ole asiaa kaappiini. Nyt päätin, että nämä saavat jumalauta luvan olla sopivat, varpaista viis. Pienempiä ei valmisteta ja minä jumaloin näitä.. Olkoonkin, että kyseinen kenkäpari on kerännyt ystäväpiirissäni varsin vaihtelevia mielipiteitä.Yllytyshullulle ”mitä ihmettä, Inke” on näköjään lähinnä ostokehotus. Jan kääntyi kenkien puolestapuhujien joukkoon nähtyään ne jalassani. Voi tosin olla, että hän päätyi ratkaisuun kotisovun säilyttämiseksi tajuttuaan eriävien mielipiteiden jäävän paitsioon kenkien kotiuduttua.
Sukkien kanssahan ne ovat aivan loistavat.. Tai loistavan kamalat. Ehkäpä se onkin juuri näiden kenkien rumankauneus, joka minua puhuttelee.
Mitäpä mieltä? Minä rakastan. Ymmärrän, jos ette.
