minimarket a/w 2009

Minimarket a/w 2009

Ruotsalainen Minimarket on ihastuttanut minua eritoten kahden edellisen mallistonsa upeilla kengillä ja muilla asusteillaan. Tämän syksyn mallistossa on useampiakin minua puhuttelevia vaatekappaleita… Ja veikkaan, että syy yllättäen kukkaan puhjenneeseen Minimarket-rakkauteen on tämän syksyn malliston niukka värienkäyttö. Siedänhän minä toki muutakin kuin mustaa, mutta aiempien mallistojen räikyvät punaiset, siniset ja vihreät ovat tuntuneet itselle vierailta väreiltä.

Vasemmanpuoleisen kuvan nappihame saattaisi kuin saattaisikin olla ratkaisu minua vaivaavaan kapealinjaisen mustan hameen puuttumiseen, keskimmäisen kuvan jakku saattaisi olla tarpeeksi lyhyt näyttääkseen napakalta tällaisen ihmistyngänkin päällä. Huomaa keskimmäisen kuvan korkkarit, vetskarireunus on upea idea. Tekevätköhän ne sukkiksille pahastikin hallaa?

Minimarket a/w 2009

Keskimmäisen kuvan punahilkkamekko tuntuu iskevän satuhahmohermooni, haluaisin niin päästä sovittamaan tuota. Kuvan perusteella on suhteellisen mahdotonta päätellä, meneekö mekko sitten kuitenkin kategoriaan ”koulunäytelmän rooliasut” ja onko ainoa sen kanssa toimiva asuste rottinkikori.

Musta kaksirivinapitettu, pitkähihainen samettimekko on aivan täydellinen. Olen huomannut viime aikoina tarvitsevani pari epäjärkevää mekkoa. Siis sellaista, jotka ovat näyttäviä ihan sellaisinaan ja niissä on jokin niin näkyvä detalji tai muu elementti, joka tavallaan estäisi niiden asustamisen erilaisiksi. Eihän kaiken aina tarvitse olla niin ylikäytännöllistä ja ”toimia myös jakkujen ja villatakkien ja housujen ja pipojen ja kumisaappaiden” kanssa. Voisi olla vaihteeksi aika ihanaa vain heittää mekko päälle, kengät jalkaan ja lähteä illanviettoon. Uskoisin, että tuo musta samettimekko olisi juuri sellainen, joka pärjäisi parhaiten omillaan ja hylkisi koruja, huiveja ja muita tilpehöörejä. Kytätään, josko mekko sattuisi tulemaan myyntiinkin jonnekin.. Tuntuu, että tänä syksynä nettikaupat ovat saaneet itsensä kesäalejen jälkeen pystyyn todella hitaasti, jos laisinkaan.

(kuvat Minimarket)

speed

Vaikka olen luvannut itselleni, että yritän pitää bloggaamiseni edes jotenkin tyyli- ja kauneusasioihin liittyvänä, on tarina tältä aamulta jaettava.

Seisoa pojotin silmät ristissä bussipysäkillä kello 7.15, kuten joka ikisenä arkiaamuna. Pysäkkini on hieman haastava – kaupunki- ja seutuliikenteen pysäkkikatokset ovat vierekkäin ja aamuruuhkan aikaan pysäkeille pysähtyy monesti useampikin bussi yhtäaikaa. Oman bussin bongatakseni seisoskelen aina mahdollisimman hyvän näköyhteyden tarjoavalla paikalla kärkkyäkseni tuon noin kerran tunnissa palvelevan ihmelinjan saapumista. Useimmiten onnistun, saan hypittyä ja huidottua auton pysähtymään ja ottamaan minutkin kyytiin, joskus olen tosin jäänyt kuskilta huomaamatta.

Tänä aamuna ei ihan natsannut. Kaksi bussia oli pysäkillä yhtäaikaa. Niiden väliin jääneestä pienestä raosta näin oman bussini ajavan tyylikkäästi pysäkin ohi talla pohjassa – kukaan ei saanut edes mahdollisuutta näyttää pysähtymismerkkiä. En tiedä, oliko kyseessä vahinko, oliko kuski täysi puusilmä vai oliko hän havainnut jatkuvan pysähtelyn haittaavan määränpään saavuttamista ennätysajassa. Lausuin hiljaa mielessäni pari kirosanaa ja kysäisin joka aamu kanssani pysäkillä päivystävältä pojalta, tapahtuiko äsken näkemäni tilanne oikeasti vai olinko vielä unenpöpperössä.

Hämmentäväksi homma muuttui, kun toisen pysäkille pysähtyneen bussin kuski huutaa minulle ja käskee hypätä kyytiin – ”ehkä me saadaan se vielä kiinni!”. Muut pysäkille jätetyt häkeltyivät ehkä vielä allekirjoittanuttakin enemmän, koska jäivät monttu auki pysäkille toljottamaan näkemäänsä mystistä ilmestystä – joukkoliikenteen uhrien suojeluspyhimystä.

Hyppäsin kiireesti etupenkille, kuski kurvasi matkaan. Kaasujalkaa varsinaisesti säästelemättä hän ajaa posotti määrätietoisesti kohti seuraavaa pysäkkiä. Roikuin hengessä mukana pidellen tolpasta kiinni ja muistelin hymyssä suin Speed-leffan linja-auton kaahailua. Takaa-ajotilanteen ympäristöystävällinen joukkoliikenneversio! ”Seuratkaa tuota… bussia!”

…No okei, ihan rajoitusten mukaan kuski ajoi, mutta tavoitimme karkulaisen. Huikkasin nopeat, ällistyneet kiitokset ja otin pari juoksuaskelta (tällä kertaa pysäkille pysähtyneeseen) takaa-ajon kohteeseemme. Mikä todennäköisyys, että tällainen joukkoliikenteen huippuhetki sattui juurikin Autottomalle päivälle? Kiitos kuski, ehdin perille, pelastit päiväni ja sain kerrankin olla se hauskin aamukahvipöydässä.

No, jotta pysyisimme edes löyhästi aihepiirissämme kiinni, aion tällä köykäisellä aasinsillalla viedä jutun takaisin tyyliasioihin:

Näillä ei juosta bussien perässä.

Minimarket Jodhpur Boot

Oh yes I did. En malta enää olla hiljaa. Paketti luvattiin saapuvaksi syyskuun loppupuolella, odotan kuin kuuta nousevaa. Niissä ei ole vetskaria takana, kuten keväällä missaamissani Minimarketeissa – mutta nämäpä saattavat olla vieläkin hienompi versio.

(kuva Minimarket)

you don’t say…

No shit, Sherlock

Uskon ratkaisseeni mysteerin. Päättelin eteeni sattuneista johtolangoista, että Sherlock Holmes on tarjonnut inspiraatiota useammallekin takki-ideoita etsineelle suunnittelijalle. Mikä lie on teon motiivina?

Minimarket - Trench Coat Sherlock

A.P.C.:n ohella myös Minimarket leikkii mestarietsivää tänä syksynä. En tiedä, olisinko itse ensimmäisten joukossa etsimässä tätä ruudullista trenssitakkia, mutta jokin tässä koskettaa. Ajatus Sherlock-pikkuviitasta kiehtoo!

Minimarket Trench Coat Sherlock, n. 320 €, scoutthestore.com