Ha haa. Farkkujen etsintäretki perjantaina päättyi ennen kuin farkkuosastolle saakka edes ehdin. Mekkotanko koitui kohtalokseni. Ei haittaa, vaikka farkkuparin etsinnät siirtyvät seuraavan palkkapäivän jälkeiselle ajanjaksolle, sillä farkkujen sijaan löysin jotain ehkä vielä kipeämmin kaipailemaani.

Siinä se nyt sitten roikkuu, täydellinen musta Pikku Myy -mekkoni. Minimarket tosin nimittelee mekkoaan Punahilkka-mekoksi – kyseessähän on sama mekko, jota viime kuussa ihastelin punaisena mutta pohdiskelin, olisiko se liian rooliasumainen. Mustana mekkoa en ollut aiemmin nähnyt, ja kun sen tangolta bongasin, meinasi happi loppua kesken. Ja ei, mustana tällä mekolla ei ole mitään tekemistä kevätjuhlanäytelmien kanssa!

Mekko löytyi kaupunkikierroksemme ensimmäisestä liikkeestä, valitettavasti sitä oli siellä yksi ainoa kappale, liian suurta kokoa. Ei se nyt päälläni aivan valtava ollut, mutta varsinkin kainaloiden alta mekko tuntui liian väljältä. Suurempaakin kokoa olisin voinut varmasti käyttää, mutta pieni ylimääräinen väljyys joka suuntaan häiritsi hieman… Olihan se toki supermukava päällä, mutta ei ole kivaa, jos miettii koko ajan miltä se omaa kokoa oleva versio olisi mahtanut päällä näyttää. Yleensä dumppaisin vääränkokoisen koltun saman tien, mutta tässä oli kaikki muuten niin kohdallaan.. Mekkoa oli vain joka suuntaan noin sentti liikaa.

Tästä huolimatta varasin mekon ja lähdimme pohtimaan kokoasioita tarkemmin pienelle kaupunkikierrokselle. Seuraavaksi päädyimme Beamiin, jossa mekko osui tangolta samantien silmään. Koko oli sielläkin valitettavasti se sama, hippasen verran liian väljä. Pettymys iski kovaa, mutta tällä kertaa ei ihme kyllä tarvinnut murehtia kovin kauaa. Mistä ihmeellisestä kohtalon johdatuksesta tässä olikaan kyse, mutta mekko roikkui kuin roikkuikin oikeassa koossa takahuoneen puolella. Joku ystävällinen sielu oli varannut mekon aamupäivällä ja sanonut tulevansa hakemaan sen samana päivänä ennen kahta – tai ei ollenkaan. Onnekseni varaaja ei täysin ymmärtänyt mekon yliluonnollista täydellisyyttä, sillä oikean kokoinen mekko odotteli minua ystävällisesti piilossa vielä iltakuuden aikaan.

Minä en todellakaan jäänyt enää pohtimaan: materiaali on 100% villaa, siinä on pitkät hihat sekä taskut sivusaumoissa. Helma on takaa hieman pidempi ja mekko laskeutuu aivan käsittämättömän nätisti. Tuijottelen kolttua tyhmä hymy kasvoillani jo kolmatta päivää. Ensi viikonlopuksi on pakko järjestää debyyttitanssiaiset.

Odottelen Minimarketin kiilakorkojani edelleen. Tilasin ne 15. syyskuuta, jolloin toimitusajaksi lupailtiin kuun loppupuolta.

Nyt on yhtäkkiä jo 13. lokakuuta, kengät ovat vieläkin Ruotsissa tai vaihtoehtoisesti tehtaalla jossain kaukomaassa. Sama se, täällä niitä ei ole vielä näkynyt. Perustelut myöhästymiselle ovat kuitenkin melko hyvät ja ehkä jopa anteeksiannettavat. Tehtaalta toimitettujen popojen laatu ei kuulemma kelvannut Minimarketille ja valmistaja laitettiin tekemään kengät uusiksi. Saapumispäivästä ei ole tietoa, ensimmäinen myöhästymisen jälkeinen arvio toimitusajankohdasta oli toissaviikolla. Hohhoijakkaa!

Koska sitä hyvää laatua aina peräänkuulutan, olen odottelusta huolimatta iloinen merkin suorittamasta – toivoakseni tiukahkosta – ennakkovalvonnasta. Minäkin olen kenkäni maksanut jo tilaushetkellä, törkeämpi valmistajahan olisi voinut tuupata kökkölaatuiset kengät jälleenmyyjilleen ja toivoa sormet ristissä, että aivan kaikki parit eivät tule bumerangina takaisin.

Toisaalta olen kauhuissani. Jos tehdas ei saanut kenkiä ensimmäisellä yrityksellä kasatuksi, onkohan toinen yritys yhtään sen onnistuneempi? Mikäli nämä kengät koskaan luokseni saapuvat, käyn todennäköisesti joka ikisen sauman ja sopukan läpi taskulampun ja suurennuslasin kanssa. Yksikin langanpätkä tai liimaläikkä, niin paluupostia pätkähtää.