Hmm.. Tässähän on selkeä teema. Oh well, en lämpene tälle uudelleen keksitylle pyörälle läheskään niin paljon kuin viime syksyn ajattomalle rannekellolle. Paitsi jos sormeen piirtäisi viisarit?

Maison Martin Margiela Watch Face Ring, 214 €, farfetch.com

Tällainen huivike sopisi mitä melkoisen hyvin A.P.C.:n talvitakkini kaveriksi, eikös vain? Huivikkeeksi nimittelen tuota siksi, että eihän tuosta mitään käytännön hyötyä olisi. Lettipötkylä roikkuisi vain kauniisti kaulassa samalla kun talvinen viima jäädyttäisi kurkkuni ja nostattaisi napakan kuumeen pariksi viikoksi. Tai sitten kaula suojattaisiin poolopuseroilla.. Tai ehkä pötkö saisi pitäytyä kuitenkin pääasiassa sisätilojen asusteena.

Oli miten oli, lettihuivi on nätti. Olisikohan nyt pienen DIY-projektin aika? Pötköstä kun ei ilmeisesti kannata maksaa enempää kuin maksoi takista, jonka somisteeksi tuollaista kaavailee… Kyseinen huivi vaikuttaisi olevan ihan langasta letitetty, mutta pysyyköhän tuolla tavalla toteutettu kyhäelmä kasassa? Siis jos yksittäinen lanka tarttuu esim. takin nappiin, ovenkahvaan tai jackrussellinterrieriin, irtoaako se sitten rumasti repsottamaan?

Ensin osioiksi kudottu ja niistä sitten letitetty versio saattaisi kestää huolimatonta käsittelyäni paremmin. Vieläköhän äidin ehtymättömistä kätköistä löytyy lapsi-minulle hommattu Barbien neulekone? Vaaleanpunaisella muovilaitteella sai kammesta veivaamalla aikaiseksi neulepötköä – sellaista sukan vartta. Tai siis kammesta veivaamalla ja kammesta veivaamalla.. Tulostahan syntyi heti, kun äiti ensin vain asetteli koneeseen langat, pelasti tippuneet silmukat ja lopuksi vielä päätteli aikaansaamani pastelliväriset, kymmenen sentin pituiset reikäiset tuotokseni. Nykyään saisin pötkyt ehkä itsekin aikaiseksi, letittääkin osaisin. Lisäksi päätyihin valmistuisivat tupsut – ne olivat ne ainoat käsityöt, jotka sain yläasteen pakkotyötunneilla valmiiksi ihan itse.

Maison Martin Margiela – Cream Plaited Scarf, 350 €, farfetch.com