Olen blogin puolella hehkuttanut harmaata useampaan otteeseen, taitaa olla lempivärini. Rakkauteni harmaaseen kuitenkin horjahti, kun huomasin naamani olevan jotenkin kalpea ja harmaa. Talven jäljiltä väritön ja väsynyt iho kaipaa riittävästä unesta, liikunnasta ja kuulemma paikoitellen terveellisestä ruokavaliosta huolimatta jotain lisäpiristystä. Itseruskettavien kanssa en uskalla enää lähteä leikkimään, pieleen menee aina kumminkin. Kuorinnan käytön kanssa voisin kieltämättä hieman skarpata..

Kipaisinpa taannoin hieman helmiäishohdetta hämäämään ja häivyttämään harmauttani. MAC:in tiskiltä Stockalta saa noin kolmenkympin korvausta vastaan purkillisen kosteusvoiteen tilalle tai lisäksi leviteltävää Strobe Liquid Lotionia. Moni on tätä hehkuttanut (ainakin Stella), minäkin liityn nyt ylistäjien kerhoon. Päälle hieman mineraalimeikkiä, sipaisu valokynää silmänalusiin ja nenänpieliin – parempi.

Poskipunaksi tilasin Benefitin kevyen ja herkullisen (hehee – siis nolla kaloria!) Dandelion-sävyn. Puna jättää vaalealle ihollenikin vain aavistuksen väriä, övereitä tällä tuskin onnistuu naamalleen vetäisemään. Ihan hyvä vaihtoehto: kevyen rusketuksen kanssa parhaiten pelaava runsaspigmenttinen, persikankorallinen sävy ei ollut nenänpielistä punoittavalle, muutoin tasaisen haaleanharmaalle naamalle välttämättä se toimivin valinta. Punaa voi käyttää kuulemma ohuelti myös koko kasvoilla heleyttäjänä, uskallan kokeilla kun ihossa on taas hieman väriä omasta takaa.

Näillä aseilla pärjäillään sitten tämäkin takatalvi, toivottavasti hieman vähemmän harmaana. Sitä kevyttä keväistä päivetystä odotellessa…

 

Hirmuisen kivan ja vauhdikkaan festariviikonlopun jälkeen peilistä tuijotti väsynyt mörkö. Hieman aamukuuden jälkeen soinut herätyskello tappoi kaiken viikonlopun aikana kerätyn elämänilon. Naama oli paperinvalkoinen lukuun ottamatta niitä muutamaa punaista laikkua, jotka olivat tainneet syntyä yrityksistäni tukehduttaa itseni tyynyllä yön painajaisunien piinatessa.

Suihku ja kahvi tekivät pelastautumisessa osansa, meikkipussi lopun. No, muina päivinä lopputulos olisi saattanut edelleen häiritä, tänä maanantaina tästä tuloksesta sopi olla kiitollinen. Kiitokset poskipunalle – se tuo naamaan eloa, ainakin oikein levitettynä.

Kun tämä purkki loppuu, vedän kunnon itkupotkuraivarit. MAC Cosmeticsin Just a Pinch -geeliposkipuna kuuluu käsittääkseni johonkin MAC:in vuotuisista kausikokoelmista, enkä tiedä onko sitä enää edes saatavilla. Toivottavasti.

Poskipunageeliä on helppo levittää, kunhan vähän harjoittelee. Voidemaista, läpikuultavaa väriä neuvottiin levittämään meikkivoidesiveltimellä, joka alkoi kyllä toimia heti kun oppi hankaamaan siveltimestä värin määrää vähemmäksi kämmenselkää vasten. Häivytysvetoja niin kämmenelle kuin poskipäille saa siveltimellä vetää niin monta kertaa, että lisähäivyttelyn ei enää uskoisi olevan mahdollista – ja sitten vielä kerran. Rajat saa vielä taputella tasaisiksi meikkisienellä, mutta pieni vaivannäkö kannattaa. Lopputulos on mielestäni sopivan luonnollinen ja jotenkin freesi, varsinkin kun tästä jää punastuksen lisäksi pieni kuulto poskiin. Vannon suurta rakkautta tällaisille purkkipunastuksille, ne taitavat olla seuraavaksi paras juttu heti joidenkin onnekkaiden poskien luontaisen söpöpunotuksen jälkeen.

Kun tämä purkki loppuu, taidan vihdoin antaa mahdollisuuden jo vuosia kuolaamalleni tuotteelle jota en koskaan raaski ostaa ulkomailla enkä jostain syystä koskaan muista nettitilauksia tehdessäni. Mutta että poskipunavesi, miten sen kanssa sitten toimitaan?

(kuvat makeupforlife.net ja Benefit Cosmetics)