Kaikki artikkelit aiheesta

Le Labo

inke / 16.09.2015

miljoona-miljoona-miljoona ruusua

Friikit ruusutuoksut – ehdottomasti minun juttuni.

Haksahdus ruusuun lähti aikoinaan liikkeelle viattomasti Stella McCartneyn nimikkotuoksusta. Siitä sitten siirryin – kaikkien porttiteorian oppien mukaisesti  – tummempaan, tuhdimpaan ja hieman rouvaskaisempaan Byredon ”Rose Noir”-tuoksuun, josta ei ollutkaan enää kovin pitkä matka todella kovaan kamaan.

Ensimmäisen pulloni Le Labon ”Rose 31”-hajuvettä sain tuliaiseksi Janilta. Mieltymykseni ruusutuoksuihin oltiin noteerattu ja tämä valikoitui lahjapakettiin todennäköisesti myös nimensä perusteella. Ensimmäiset nuuhkaisut hämmensivät: mitä jumalauta. Mikä on tämä puinen, myskinen, hieman savuinen eikä ainakaan millään perinteisellä tavalla kukkainen ruusutuoksu? Joka on vieläpä useimmissa sitä myyvissä verkkokaupoissa (sekä ainakin merkin NYC:in liikkeessä, kuten myöhemmin opin) niputettu miesten tuoksujen alle, vaikka unisex-tuoksuna siitä toki puhutaankin?

Alun hämmennys muuttui pian addiktioksi ja sittemmin jonkinlaiseksi trademarkiksi. Tuoksusta on kyselty enemmän kuin mistään aiemmasta, lisäksi kollegani on bongannut minut mm. täydestä metrovaunusta tuttua tuoksua nenällään seuraten. Ensimmäinen pulloni loppui kesäkuun korvilla enkä raaskinut tilata uuttakaan, kun tiesin että pääsen syyskuussa liikkeeseen varastoja täydentämään. Vannon, että noiden kolmen kuukauden ajan minulta – tai minusta! – puuttui jotain olennaista.

Vaihteluahan sitä silti joskus kaipaa, vaikka yhden täydellisen tuoksun olisikin itselleen jo löytänyt. Kun kuulin Byredon uutuudesta, pakotti sen nimi lukemaan siitä heti kaiken mahdollisen. ”Rose of No Man’s Land” – toi on mulle! Ruusua, punapippuria, vadelmankukkaa ja papyrusta, paperilla täydellinen. Joten tilasin pullon – sokkona.

Ja miksipäs ei! Alkuun hieman kirpsakka, hienostuneen ruusuiseksi muttei laisinkaan lässyttäväksi leppyvä Byredon uutuustuoksu on täysin erilainen kuin Le Labon tummanpuhuva tulkinta, mutta kaipaavathan kepeämmätkin päivät omaa kummaa ruusuaan. Jotta olisi elo (edes lähes) kuin ruusuilla tanssia.

Le Labo ”Rose 31”, lelabo.com
Byredo ”Rose of No Man’s Land”, byredo.com – mutta tsekkaahan ehdottomasti shop.petitstlouis.fi, ainoa Byredon jälleenmyyjä Suomessa.

inke / 10.05.2012

haist home

Aina välillä iskee selittämätön keräilyvimma. Viime viikolla tuli sitten yllättäen pakollinen tarve kerätä mukaan suurin piirtein kaikki mahdolliset reittimme varrelle osuneet tuoksukynttilät sekä niihin liittyvä oheistarpeisto.

Internetin ihmemaassa tutuksi tullut konsepti nimeltään Le Labo sattui osumaan näkökenttääni kohtalokkaalla hetkellä välittömästi kuubalaisessa ravintolassa nautitun lounaan sekä asiaankuuluvan lounasmargaritan jälkeen. Merkin erikoisuutena on etukäteen suunniteltujen parfyymien sekoittaminen myyntipulloon vasta kaupankäyntihetkellä asiakasta varten: tällöin tuote on tuore ja tuoksu kohdallaan. Tuoreus nyt tietty on tärkeä myyntivaltti, mutta myönnän suoraan, että minua merkissä puhuttelee erityisesti eksklusiivisuus – ne teki sen meitsille! Pullon tai kynttilän etikettiin printataan nimittäin erillinen inforivi ostajasta: nimi, osoite tai jotain muuta tulevalle omistajalle tärkeää.

Sanomattakin lienee siis selvää, että issues.fi -päämajalla on nyt oma nimikkotuoksu, Petit Grain 21. Kerromme siitä ja sen piirteistä lisää, kunhan vain joskus raaskimme avata tuon meille rakkaudella (korvausta vastaan) brändätyn pahvilaatikon ja polttaa tuota sikahintaista kynttilää, jonka kyljessä on nimikkotarra. Voi ihana turhamaisuus.

Eikä se siihen jäänyt, piti vielä mennä Diptyquelle. Näitä lemppareita ei Suomesta saa eikä niitä sokkona tohdi netistä tilata – liikkeessä lähti siis lapasesta. Parin kynttilän lisäksi oli aivan pakko saada välineistöä. Eihän kynttilää voi polttaa, ellei sitä sammuta brändätyllä kynttilänsammuttimella. Ja sytytyslankaa nyt on luonnollisestikin trimmattava liian nopean palamisen välttämiseksi. Fiskarsit sikseen, nyt on viralliset sytytyslangantrimmaussakset. (Niin – SHUT UP AND TAKE MY MONEY!!!)

Sen tunnustan, että teräksinen sammutin-leikkurisetti yhdistettynä Pikku-Jooseppiin on kieltämättä melkoista kauhuleffakamaa. Pakko hankkia tuohon joku kukkavaasi tilannetta tasapainottamaan.. Tosin meikäläisen ilmeisen pettämätön sisustusvainu todennäköisesti saa senkin näyttämään hautajaisasetelmalta.

Siispä näihin kuviin, näihin tunnelmiin.. Mutta tuoksu, se on sentään kohdillaan. (Diptyquen 34 Boulevard Saint Germain lähestulkoon riittää lähestulkoon peittämään naapurista ilmastointikanavia pitkin kulkeutuvan, mitä ilmeisimmin kalanperkeiden toistuvasta keittämisestä aiheutuvan pistävän katkun. Lähestulkoon.)