selviytymisideoita pakkaspäiviin

Hyvät ystävät, kuten olettekin saattaneet jo huomata, on talvi viimein saavuttanut maamme eteläisimmätkin osat. Hyytävän kylmyyden manailu ei yksinään riitä pitämään lämpimänä, joten tuhtien toppatakkien, karvalakkien ja traktorikenkien lisäksi on syytä etsiskellä vaatekaapistaan parhaita mahdollisia (villaisia) kumppaneita seuraaville viikoille.

Itsehän olen ensimmäisestä kylmäshokista toivuttuani alkanut iloita asiasta: vaatekaappini sisältö kieltämättä on mahdollisesti enemmän edukseen silloin, kun asteita on parikymmentä – miinusmerkkistä. 

Näillä vinkeillä uuteen viikkoon:

1. Iso villapaita ja väljät housut – pikkukengillä

…koska enemmän on enemmän! Ja väljien vaatteidenhan alle myös mahtuu enemmän. Villapaidan alle voi tilanteen vaatiessa tuupata vaikka lämpökerraston paidan, jonka toki toimisto-olosuhteissa voi käydä kiskaisemassa päiväksi pois päältä. Väljien housujen alla sukkahousut eivät korpea läheskään yhtä paljon kuin farkkujen alle tungettuna, deniereissäkään ei tarvitse kursailla.

Jos jykevät talvikengät alkavat tuntua päivän mittaan jalkojen vankiloilta, kuten allekirjoittaneelle usein käy, kannattaa töihin roudata talveksi sisäkengät – tai muutamatkin. Aloita siitä parista, josta maksoit liikaa ja jonka liian vähälle jääneestä käytöstä podet syyllisyyttä. Tässäpä mitä loistavimpia mahdollisuuksia pieneen hienosteluun!

2. Körttiläishame on kaveri

Puhun nyt suoraan – isäntäväki voi laittaa tässä vaiheessa hetkeksi silmänsä kiinni.

Jos henkiinjäädäkseen joutuu kiskomaan ylleen 120 denierin sukkahousut, jotka täytyy vielä kuorruttaa tömäköillä fleecekuorrutetuilla thermosukkahousuilla, on olo toki lämmin mutta jokseenkin mursumainen. Nevermind the thigh gap – eipä osu polvetkaan enää yhteen!

Eipä hätiä mitiä: tukkipuiksi muuttuneet mutta ah-niin-lämpöisenä pysyvät jalat saa näppärästi jemmaan valjastamalla pitkän hameensa talvikäyttöön. Ei ehkä niiden kaikkein paukkuvimpien untuvapomppa-pakkasten valinta, sillä pysyäkseen loppuun asti harkittuna vaihtoehtona vaatii tämä kombo seurakseen pitkähköä villakangastakkia.

Onpahan sitten mitä muistella, kun se samainen maksihame lepattelee kevyesti kesätuulessa. Muutama kuukausi vielä, jaksaa jaksaa.

3. Poolo, paras ystäväni

Poolo – kiitos kun palasit talveksi muotiin! Pitkät hihasi ja reilu helmasi tuovat turvaa pakkaspäiviin, mutta kauluksesi se vasta varsinainen pelastusrengas onkin. Sen lämpimästä kuristuksesta halauksesta kiittää paitsi kylmyyttä välttelevä kurkku, myöskin pipon littaama kampaus. Tunge latvat kauluksesta sisään, pörrötä kampausta tyvestä ja kuiskaa peilikuvallesi french chic. (Tässä vaiheessa kannattaa toki myös niistää nenä ja pyyhkäistä ripsistä ne sisääntullessa sulaneen pakkasen poskille levittämät meikit.)

Lämpöä uuteen viikkoon!

(Kuvat ja asut La Garçonne Moderne / lagarconne.com)

erilaiset nuoret

La Garçonne Moderne Denim Kimono Jacket / Caron Callahan Denim Pollack Jacket / Chimala Denim Coverall Jacket

Ystävät hyvät: mikäli hyvin käy, on edessämme noin kolmisen viikkoa Suomi-pukeutujan hienoimpia kelejä! Vielä ei ole pakko topata selviytyäkseen, mutta nyt voi jälleen edes harkita pukeutuvansa johonkin muuhun kuin kevyeen mekkoon tai hameeseen ja t-paitaan. Neuleet, farkut, takit, kengät – kiva nähdä jälleen! (No, heinäkuussa sai kyllä pukeutua neuleisiin ja farkkuihin, mutta heinäkuussa siitä en nauti minäkään.)

Seuraavat viikot nautiskelen loppukesän helteet huilanneen farkkutakkini seurasta, joka on kylläkin perinteisempänä tulkintana täysin erilainen kuin nuo kuvaan päätyneet. Eipä se ole huono sekään, mutta jokin näissä vapaammissa versioissa kieltämättä viehättää. Olen tainnut minäkin altistua Janin japanidenimfiilistelyille – näissähän on itse asiassa paljonkin samaa!

La Garçonne Moderne Denim Kimono Jacket, 618,55 €, lagarconne.com
Caron Callahan Denim Pollack Jacket, $325, stevenalan.com
Chimala Denim Coverall Jacket, 405,84 €, lagarconne.com

moderni martta, osa 1

No more nukka!

Aamuhässäkässä ne parhaat oivallukset näemmä syntyvät!

Puikoilla kudotun näköisellä harmaalla kašmirneuleellani on kieltämättä monia hyviä ominaisuuksia, mutta myöskin yksi hieman ikävämpi piirre. Unelmanpehmeä ja hieman haituvainen pinta tuppaa nimittäin kuroutumaan pieniksi nukkapalleroiksi hankaukselle altistuvista kohdista. Kyljet näyttävät hieman nuhjuisilta jokaisen käyttökerran jälkeen, se etumuksen kohta, jonka eteen kerin käteni puuskaan, sentään vasta muutaman.

Olen yrittänyt raaputella ongelmakohtia hellästi kašmirkammalla, mutta hieman aristellut toimenpidettä. Kampa jättää jälkeensä kasan irtonöyhtää, enkä varsinaisesti haluaisi karstata rakasta turvapaitaani ohuemmaksi jopa useampia kertoja viikossa…

Tänä aamuna harjasin takkuja tukastani pois peilin edessä, kunnes huomasin puserossanikin hienoista nukkaa ja vanuttumista vähän siellä sun täällä. Ennen kuin ehdin asiaa enempää oikein ajattelemaankaan, kuljetti käteni kantamansa jouhiharjaksisen Mason Pearson -hiusharjan liukumaan paidan nyppykohtien yli. Jälkeen jäi vain sileää. 

Mutta harjaanpas ei jäänytkään juuri mitään! Tästä uskaltaisin vetää johtopäätöksen, että hiusharjalla silittely ei vienyt neuleestani mitään pois – se vain avasi takut.

Nukkapintaisten neuleiden kanssa kamppailevat, kaivakaahan siis aitokarvaiset hiusharjat laatikoistanne! Näppituntumalla sanoisin, että vinkki toimii parhaiten hieman suurempisilmukkaisille neuleille, oli materiaali sitten villaa tai kašmiria. Tekokuituja sisältävät eivät tunnu nypyistään oikein palautuvan: muovi ei palaudu muotoonsa millään, vaan jää törröttämään törhölleen.

Harjan tuskin tarvitsee olla juuri Mason Pearson, vaikka moista mitä lämpimimmin suosittelen ihan hiusasioihinkin. Mikä tahansa luonnonjouhiharja ajanee asiansa, tällaisella suht napakalla takkujen selvittelyyn riittivät pienet ja hellät kertasipaisut. Älä paina, älä raasta – haluat availla vanuttuneita kohtia, et tehdä niitä.

Ehkä tällä suht spesifillä vinkillä ei kannata Niksi-Pirkkaan pyrkiä, mutta toivottavasti jotakuta teistä nyppii vähemmän tämän avulla. Lisää moderneja marttaneuvoja otetaan vastaan!