Jos jatkamme ruotsalaisista vaatemerkeistä raportoimista vielä kauankin, joku ostanee meille kohta menoliput länsinaapuriin. No, tämä ei olisi välttämättä niin paha asia.. Toivottavasti kestätte kuitenkin vielä yhden ruotsijutun, sillä seuraavana jonossa olisi J. Lindeberg. Siis merkki, jonka ihmiset valitettavasti muistavat parhaiten siitä jäätävästä valkoisesta lenkuralogostaan, joka 2000-luvun taitteessa kirjailtiin isolla rumien, räikeiden huppareiden rinnuksiin. J. Lindebergin tyyli on onneksi muuttunut näistä ajoista – ja paljon.

Syksyn ja talven mallistossa on selkeää parannusta viime vuosien mallistoihin verrattuna. Raikas, pirteä tuulahdus joka muistuttaa siitä, mitä J. Lindeberg on parhaimmillaan. Kuvissa näkyvistä vaatteista uskoisin pikkutakin olevan ainoa vaate, joka saattaa päätyä omaan vaatekaappiini. Muut kuvat saavat luvan toimia mainioina inspiraationlähteinä. Olen etsiskellyt uutta mustaa pikkutakkia jo pitkään, ilman onnea. On yllättävän vaikeaa löytää hyvin istuva pikkutakki, jonka leikkaus on kapeahko ja pituus oikea.

Ensimmäisen asukokonaisuuden päällimmäisenä kerroksena toimii neule, joka näyttäisi tulevan suoraan isoisän vaatekaapista. Sen alla on harmaa pikkutakki, valkoinen kauluspaita sekä musta kapea solmio. Nämä yhdistettynä mustiin kapealahkeisiin puvun housuihin on aivan täydellinen yhdistelmä, jonka aion yrittää toteuttaa itsekin. Toivottavasti lopputulos on yhtä rento ja tyylikäs.

Kontrastia asuihin tarjoaa klassinen musta nahkatakki, joka alkaa vaikuttamaan yhä todennäköisemmältä hankinnalta. Missä minä olin, kun kaikki muut hankkivat omansa? Keskimmäisen kuvan mustat sirot nahkasaappaat  tai jotkut samanhenkiset päätynevät myös hankintalistalle, sillä ne näyttävät todella upeilta. Valitettavasti J. Lindeberg on kärsinyt samasta hintojenkorotustaudista kuin Acne viime aikoina.

Hyviä valkoisia kauluspaitoja ei voi koskaan olla liikaa. En kuitenkaan ymmärrä, miksi suurin osa valkoisista paidoista on niin ohuen ohuita, että ne paljastavat paljon enemmän kuin toivoisin. En myöskään ymmärrä ohuen ohuita kinkkusiivuja, juustopaloja tai mitään muutakaan. Mielestäni koko käsite ”ohuen ohut” pitäisi kuopata, ainakin mitä miesten vaatteisiin ja leikkeleisiin tulee.

Keskimmäinen kuva on mielestäni koko malliston parhaimpia ja mainitsinkin jo haluavani tuollaisen pikkutakin. Toivottavasti kuvassa näkyvä ”pikkutakin kaulukset pystyyn” -juttu ei tule olemaan uusi ”pikeepaidan kaulukset pystyyn” -look, joka ei vaan suostu katoamaan katukuvasta. Älkää käsittäkö väärin, tässä kuvassa pystyssä olevat kaulukset näyttävät todella hyvältä. Pelkään vaan, ettei sama kikka tule näyttämään ihan yhtä hyvältä jokaisella kaduntallaajalla, homman toteuttaminen kunnialla taitaa vaatia aika paljon muultakin asulta sekä kantajaltaan.

Viimeisessä kuvassa näkyvä musta takki kiinnostaa. Paljon. Alan hahmottaa miltä seuraava talvitakkini voisi näyttää. Nykyinen duffelini on palvellut minua hyvin ja se on uskollisesti pitänyt minut lämpimänä jo monta talvea. Valitettavasti sen elinkaari lähenee loppuaan kun loimilangatkin paistavat jo hihansuista, uuden talvitakin hankkiminen on väistämättä edessä.

Tästä on hyvä alkaa odottamaan ensi kevään mallistoa, joka muuten on Pierangelo D’Agostinin ensimmäinen mallisto J. Lindebergille. Mies on aiemmin suunnitellut muun muassa myös minimalismin mestarille.

(kuvat Selectism)