Digitodayn taannoisen artikkelin mukaan iPhone-käyttäjä tyypillisimmillään on hienosteleva trendiniekka; ”neitimäinen” mies tai nainen, joka arvostaa muotoilua, helppokäyttöisyyttä ja uskaltaa kokeilla uusia asioita. iPhone-käyttäjä työskentelee mielikuvissa mainosten, muodin, median tai liiketoiminnan parissa.
Ok, myönnetään – osui ja upposi. Mainosten, muodin tai median parissa työskentelen tosin vain mielikuvissani. Uudesta lelusta olen innoissani, tätä olen himoinnut ensimmäisen mallin julkistamisesta saakka. Nyt sattui sitten vanha iPod sopivasti alkaa osoittamaan elinkaarensa päättymiseen viittailevia merkkejä eivätkä puhelinasianikaan olleet mitenkään hyvällä mallilla, joten sain viimein kasaan tarpeeksi tekosyitä moisen kapistuksen hankintaan. Ehkäpä tästä on hyötyä myös blogin pitämisessä, vaikka mitään postauksia tuskin pystyn kosketusnäytöllä laatimaan. Nyt on ainakin kamera aina mukana, jos jotain ikustamisen arvoista satun näkemään!
Tällaiselle tännekaikkimullehetinyt-sukupolven tekeleelle puhelimen hankintaan liittyneet käytännöt olivat kyllä hajottavinta hetkeen. Jonotin omaa kapistustani yhdeksän pitkää viikkoa – enkä itse asiassa laitetta sen jonon kautta sitten saanutkaan. Odotettuani tekemäni varauksen saapumista seitsemän viikkoa, sain kuulla liikkeessä, että jonossa oli enää 13 ihmistä edelläni. Soitin kaksi viikkoa myöhemmin varaukseni perään, ja olin jonossa jo kolmastoista. Jep, puhelimia oli tällä välin saatu liikkeeseen yksi kappale. Ja minun kohdallani kaikki meni kuitenkin kuten pitikin, netin keskustelupalstojen turhautuneiden vuodatusten perusteella muun muassa monien varaukset ovat hävinneet mystisesti listoilta. Lisäksi toimitusaikataulut ovat olleet pitkälti tuurista kiinni – toimitusajat ovat heitelleet viikoilla, riippuen siitä minkä mallin olet mennyt tilaamaan ja mihin liikkeeseen.
Hihani paloivat, ja aloin soittelemaan jälleenmyyjiä läpi lyhyemmän jonon toivossa. Ensimmäinen liike ei ottanut varauksia enää ollenkaan vastaan, Applen toimitukset ovat ilmeisesti pahasti jäljessä tilausten huikeaan määrään nähden. Toiseen liikkeeseen soitin ääni vapisten ja hieman nolona kysyäkseni turhaan, miten epätoivoiselle sijalle pääsisin heidän jonossaan.
Hyvä, etten selälleni lentänyt kun langan toisesta päästä kysyttiin, josko haluaisin tulla noutamaan heillä hyllyssä olevan laitteen kotiini jo tänään. Eihän tällaista tapahdu tosielämässä!
Odotettu ja kaivattu lelu vaikuttaa kaikin puolin kivalta ja elämän laatua parantavalta (lue: roikun netissä tästä eteenpäin myös bussimatkat), vaikken ole päässyt soittamaan sillä vielä ainuttakaan puhelua. Onneksi sillä voi leikkiä langatonta verkkoa hyödyntäen ja iPodinahan se toki toimii jo nyt.
Sain puhelimen itselleni viime torstaina, 1.10. Koska en jaksa käydä läpi numeron vaihtamiseen liittyvää rumbaa ja koska pidän nykyisestä, helposta puhelinnumerostani melko paljon, saan kunnian odotella vielä tovin liittymäni siirtymistä Soneralle. Täysin kohtuullisen reilun viikon odottelun jälkeen pääsen ilmeisesti suorittamaan ensimmäiset puhelut laitteella jo 9.10!
Veikkaan, että koko epätoivoisen jonotusoperaation taustalla on mystinen salaliitto, jonka tarkoituksena on simuloida Suomen trenditietoisille tyyliniekoille millainen Neuvostoliitto olisi vuonna 2009. Ei näin.