seventh heaven

Hauskaa, että takki, jonka ulkomuodossa on hyvin paljon samaa kuin monissa miesten ankeissa, marketista löydetyissä ja ei-mistään-istuvissa poplaritakeissa, voi näyttää noin freesiltä ja kaikin puolin hyvältä. No, onhan siinä toki päivitystäkin tehty, mutta hämmästelen täällä edelleen, miten voin olla tästä näin innoissani vaikka mielikuva herrain syksyisestä pussukkapalttoosta pyörii edelleen päässäni.

Kaulus on nerokas, mittasuhteet loistavat! Harmaa takki on muuten sataprosenttista villaa, tummansininen puuvilla-polyamidisekoitetta. Jännä veto – samanlainen takki, kahteen eri säähän.

Hope Seventh Coat, 4500 SEK, dark blue / faded grey, hope-sthml.com

give me hope

Onko toivoa?

Hope kyllä tietää, miten kenkiä tehdään. Ei varmaankaan ole jäänyt epäselväksi, että jumaloin, palvon ja halajan konjakinvärisiä Charlie-bootseja. Katsellaan joulukuussa uudestaan – Ranskasta saattaa olla tulossa paketillinen tummansinistä villakangasta, sinipunaruutua ja duffelinappeja, minä taas vannoin ja vakuutin parin viinilasillisen jälkeen ryhtyväni uuden takin kunniaksi kahden kuukauden ostoslakkoon jonka näppäränä tyttönä laskin jatkuvan joulukuun kymmenenteen asti. Harmi, että Jan oli skarppina ja väittää, etten voi syödä sanojani. Pahinta on se, että se on oikeassa – juukeli.

No, katsoa saa muttei koskea. Charlie-kaksosten lisäksi raivaisin eteisestämme hyvinkin mieluusti tilaa äärimmäisen järkevän, mutta silti niin ihanan näköiselle Survival-kenkäparille, nilkkurimittaisille, kauniinruskeille ja hieman armyhenkisille Jodhie Zipeille sekä ihan hirmuisen kauniille Macy-korkonilkkuriparille – olkoonkin, että eivät ne aivan kauhean kaukana Acnen Joleistani ole.

Summa summarum: Hope taisi tehdä syksyn kauneimmat ja käyttökelpoisimmat kengät. Minä olen aivan myyty. Ja edelleen ilman Charlieta – vielä pitkään. No mutta, toivoa on aina.

Vasemmalta oikealle: Survival 3700 SEK, Jodhie Zip 3500 SEK, Macy 3200 SEK, hope-sthlm.com

give ’em the boot

Charlie, minulla on tunnustettavaa.

Turhaannuin, kun emme ole vieläkään saaneet suhdettamme vakiinnutettua. Olet niin kovin kaukainen ja minua tämä satunnainen tapailu alkaa jo tympiä. Yhdessä vietetyt minuutit ovat olleet ihania, mutta tuntuu, että kaipaisin enemmän: pitkiä kävelyretkiä yhdessä, mukavia hetkiä harmaaseen arkeen sekä ex tempore -ravintolailtoja. Olen haikaillut perääsi jo niin pitkään, aina tuloksetta. Johtaako tämä ikinä mihinkään?

Heikkona hetkenä iskin silmäni tähän ilmoitukseen netissä. Rizzo muistutti minua parhaista puolistasi, hän oli saatavilla. Sovin tapaamisesta, ehkä hieman itseltänikin salaa.

Pian kuitenkin ymmärsin, ettet ole korvattavissa. Rizzossa oli puolensa, hän oli ehkä helpommin lähestyttävä ja vähemmän herkkänahkainen. En olisi kuitenkaan ollut valmis mihinkään vakavaan Rizzon kanssa, en ainakaan ennen kuin olen päässyt sinusta yli, Charlie. En tiedä, pääsenkö koskaan.

Charlie, oletko koskaan minun? Onnistunkohan koskaan säästämään tarpeeksi pennosia, jotta yhteinen taipaleemme voisi alkaa?

Tuskinpa. Hö.

Hope Charlie Boot, n. 350 €, Rizzo Slät Snörkänga, 169 €.
(Rizzot ovat hyvin samankaltaiset, mutta can’t beat the real thing.)