Tällainen pieni ja yksinkertainen rannekoru sopisi asustamaan suurin piirtein jokaista omistamaani vaatekappaletta, joko yksinään tai muiden rannekorujeni kaverina.

Huonompi puoli on se, että jos menisin tällaisen hankkimaan, saattaisi ostoskrapula ensimmäistä kertaa osoittautua tappavansorttiseksi. Ihana tuo kuitenkin on. Ja ei liian hempukkakoru, katsokaa vaikka kuinka se sopeutuu miehenkin ranteeseen:

Korusta muuntautuu yllättävän maskuliininen, mikäli rannekorut nyt ikinä mitään miehisyyden huipentumia voivat ollakaan. Realistisempi haave on kuitenkin kuvassa toisena ylhäällä oleva hopeasta letitetty saamelaisrannekoru; näitä on saanut Lapista kohtuuhintaan jo satojen vuosien ajan. Ruskeana moinen jo korurasiasta löytyykin, mutta musta taitaisi sopia ranteeseeni paremmin.

(kuvat Hermès, Ytligheter)