Minä oikein innostuin, kun näin ghd:n uudistaneen muotoilutuotesarjansa. Uudet, mustat pullot ovat vain niin paljon niitä vanhoja, kullanhohtoisia kolmioita tyylikkäämpiä! Jep, puhtaasti purkin perusteellahan tulee tehtyä valtaosa kosmetiikkaostoksista…

ghd:n lämpösuojaa on löytynyt kylppärin kaapistani aina siitä saakka, kun olen muotoilurautani hankkinut. Toimiva perustuote, vaikkei teekään muuta kuin suojaa tukkaa fööniltä ja rautojen tulikuumilta levyiltä. Olisihan noita lämpösuojia toki saatavilla myös muotoilevia aineita sisältävinä versioina (niin, ja monet muotoiluaineet taitavat sisältää sen lämpösuojan – miten päin tätä asiaa nyt sitten tarkasteleekaan), mutta aina sitä ei kaipaa ekstratahmaa tai tuuheutusta tukkaansa.

Matkan varrella ja uudistuspuuskassaan olivat ilmeisesti ghd:llä päätyneet korjaamaan jotain, joka ei koskaan rikki ollutkaan. Purkki on hieno, juu, ja tuote toimii kyllä siinä missä entinenkin. Joku on vain mennyt lorauttamaan tuotteen sekaan tuoksuaineita hieman reilummalla kädellä, ja sekös kiukuttaa.

Tuoksu ei missään nimessä ole paha, tästä tulee mieleen joku tuhdimpi hajuvesi. Harmikseni tuo lämpösuojan tuoksu on vain sen verran vahva, että haistan sen hiuksistani jatkuvasti, vielä illallakin. Henkeä lähes ahdistaa. Eikä muuten toivoakaan, että itse valitsemani hajuvesi tämän tuhdin tukkatuoksuni alta enää minnekään tuoksuisi.. Enkä minä sitä taida tohtia enää laittaakaan tätä käyttäessäni, taitaa tämä tuoksucocktailini tukehduttaa kohta kanssaeläjänikin.

Harmi – käytän tämän pullon kyllä kärvistellen loppuun, mutta seuraavan lämpösuojan etsin hieman kevyemmän tuoksuisena. Oliko teillä lämpösuojavinkkejä jakaa?

Yksi kysymys: miten tämä on mahdollista? Sunnuntaina kuivasin hiukseni, jonka jälkeen laitoin tehokkaana apuvälineenä jo parin vuoden ajan toimineen ghd:n pyöröharjan matkalaukkuun. Laukku visusti suljettuna matkustin ratikalla terminaaliin, menin laivaan, laitoin laukkuni hytissä olleeseen kaappiin. Laivassa seuraavana aamuna tukkaa kuivatessani totesin harjan kuitenkin jääneen kotiin. Mystiseksi homma muuttui siinä vaiheessa, kun harjaa ei löytynyt kotoakaan. Yhyy.

Hommattuani harjan muutama vuosi sitten, mielipiteeni ensimmäisen kokeilun jälkeen taisi sisältää ainakin lausahdukset ”mitä tuli tehtyä” ja ”en opi ikinä”. Kun homma alkoi vihdoin sujumaan ja hauislihakseni vahvistuivat kannattelemaan sekä fööniä että harjaa, aloin tykkäämään tukan pyörittelystä harjalla kuivaksi föönätessä. Hiuksillani on nimittäin eräs mielenkiintoinen luonteenpiirre: latvat kääntyvät oikealle molemmilta puolilta. Vaikka olenkin kääntymisen kesyttämisen vuoksi koukussa ghd:n muotoilurautoihin, olen tämän viikon aikana saanut kantapään kautta kokea että niillä saa huomattavasti helpommin hyvää jälkeä, kun pohjatyö on kunnossa. Harja tarvitaan.

En tiedä, tekisikö saman tempun joka ikinen vastaavan kaltainen pyöröharja, mutta taidan varmuuden vuoksi hommata tilalle samanlaisen. Siinä on napakat mutta hellät harjakset, kuivumista nopeuttava lämpöä keräävä keraaminen runko sekä reikiä, joiden läpi lämmin ilma pääsee kiertämään. Onko syynä sitten runko, tehokas vanha hiustenkuivaajani vai hapero hiuslaatu, mutta harjan avulla aamuisin selviytyy empiiristen ”myöhästynkö kohta bussista” -kokeiden perusteella nopeammin kuin ilman harjaa.

Vanha harjakin muuten tulee varmasti vastaan sillä siunatun sekunnilla, kun tilaus uudesta lähtee vetämään.

(kuva Lookfantastic)

Pätkäisin sitten kesätukan, hyvissä ajoin heti elokuussa. I like.

Väittävät pitkää tukkaa muuntautumiskykyiseksi. Varmasti se sitä olisikin, jos herätyskelloni soisi myöhemmin ja olisin luontaisesti aktiivisempi. Minulla pitkä tukka tuppaa ajautumaan ponnarille päivästä toiseen, silkkaa laiskuuttani.

Lyhyt tukka vaatii muotoon föönäämisen, kenties hieman siloittelua jumalaisilla ghd:n muotoiluraudoilla. Josko tällaisella pienellä itsensä pakottamisella saisi yleisilmeestään hieman huolitellumman.