Mitä minä sanoin: se on mahdoton ikuistaa.
COS
tennaritytön paluu
Hieman ylläolevan kaltainen asu päätyi päälle tänä maanantaina. Tässäpä täydellinen haavemaailmaversio päivän ihanokei-viritelmästä. Mutta mullapa oli lenkkarit jalassa, töissä! Eikä ollut virkistyspäivä.
Minusta jotenkin tuntuu, että olen teille muutaman sanasen velkaa noista uusista tennareistani. Ettepä tainneet odottaa?
Itsenikin yllätin. Lenkkarit, minulla? Töissä, ei kuntosalilla? Ovatko broguet ja pikkuruiset herrainkengät nyt loppuneet maailmasta?!
Sitä uskoo löytäneensä tyylinsä ja olevansa trendihössötysten saavuttamattomissa. Viime päivien aikana olen jo pariin otteeseen saanut todeta, että ei se nyt ihan näinkään yksiselitteistä ole. En kylläkään myönnä syöneeni sanojani tai kääntäneeni takkiani – väitän vain löytäneeni tyyliini uusia osasia ja laajentaneeni tyylini määritelmää. Siis ihan eri asia kuin takinkääntäminen.
Lenkkarit joutuivat kyllä pehmittelemään meikäläistä hyvän tovin. Ensimmäisen kerran muistan nähneeni juoksukengät ilman turisteja ja tuulipukuja Lisa C:n blogissa jo viime vuoden huhtikuussa. Ensimmäiset reaktioni olivat jotain inhon, kauhun ja järkytyksen välimaastosta. Siis miksi.
Sitten niitä lenkkareita vilahteli parissa muussakin blogissa, minä ymmärsin niitä vain vähemmän ja vähemmän. Maailmahan on täynnä kauniita kenkiä! Miksi pitää sitten ehdoin tahdoin kiskoa jalkaan lenkkipolkujen ulkopuolellakin juuri ne kengät, joita jo ostaessaan kammoksuu, mutta taipuu neonväreihin, hopeiseen muoviin ja miljooniin detaljeihin vain kenkien voittamattomien teknisten ominaisuuksien vuoksi?
Puolitoista vuotta aivopesua kuvasaasteella, muutama Tukholman reissu… Sitten tuli yksi sunnuntaiaamu, jolloin aamupalapöydän keskustelu ajautui jotenkin lenkkareihin. Sen verran järkeä oli molemmilla vielä päässä, että vain retrommat mallit kiinnostivat – rumia ja huippufuturistisia juoksulenkkareita emme ole vielä kelpuuttaneet edes juoksukäyttöön. Siinä sitten molemmat myönsivät ujoina, että jotenkin niitä nyt tekisi mieli ja että pitäisiköhän sitä kuitenkin ja…
Vertaistuen voimauttamat laittoivat sitten tilaukset vetämään. Vielä ei kaduta, päinvastoin – hirmuisen vapauttavaa oli olla vaihteeksi jotenkin vähemmän nipu-napu. (Mutta juu, myönnettäköön että tennari-Inke pelkäsi koko päivän joutuvansa johonkin elämää tärkeämpään ylläripalaveriin. Living on the edge: lähes asiattomat kengät!)
Takki A.P.C. Minimalist Coat, 430 €, apc.fr
Pipo A.P.C. Knit Cap, 45 €, apc.fr
Mekko COS Leather Pocket Dress, 69 €, cosstores.com
Sukkahousut A.P.C. Tights, 45 €, apc.fr
Laukku Want L.E.V. Orly Shopper Bag, $725, lagarconne.com
Tennarit New Balance W576, 109 €, sneakersnstuff.com
black velvet
No nyt se tuli verkkokauppaan ja sain teille viimein tästä ihanuudesta kuvan! Toistaiseksi mikään ei nimittäin ole osoittautunut niin mahdottomaksi ikuistaa kuvaan heikossa valaistuksessa kuin vekkihelma ja hieman välkehtivä musta sametti.
Tukholmasta löysin itselleni siis mitä kauneimman mekon niin sanottuihin juhlavampiin tilaisuuksiin. Vielä en ole sitä tosin käyttänyt, minulla kun on hieman hassu tapa aina alkuun hieman jemmailla uusia mekkojani jotain erityisempää varten – sekä puuvillaisia peruskolttuja kuin silkkisiä somempiakin.
Arvokkaamman sisäänajotilaisuuden jälkeen otan tuon alussa menetetyn käyttöajan takaisin: kun silkkimekko on käynyt muutamissa juhlissa korkkarit ja pikkulaukku seuranaan, hivuttautuu se sieltä sitten pikkuhiljaa arkikäyttöön ainaisia villatakkejani ja matalia nilkkureitani somistamaan. Loppuelämänsä ajan kaikki mekkoni sitten tyytyväisenä palvelevat sekä viikonloppumenoissa että arjen kiireissä, käyttöönhän ne on ostettu. Eivätpä nuo minun juhlamekkonikaan tosin varsinaisesti glitteriä ja glamouria tirise: niissä tuppaa aina olemaan hihat, käytännöllisen mittainen helma, arkeenkin riittävä peittävyysaste sekä suhteellisen arkinen materiaali.
Samettimekosta ei taida kuitenkaan mitään viikottaista käyttövaatetta tulla, olkoonkin että se on niin nätti, että mieli tekisi pukea se päälle vain noin jokaisena aamuna ja hienostella hieman. Jaa että miksikäs tätä säästelen? No kun ei sametin päälle saa puettua villatakkia, sehän tarraa ikävästi kiinni.
Pikkujouluissasi tanssahtelee riivattu koulutyttö – sesongin juhlissa siis meikäläiseltä luvassa rutkasti synkkää ja tummanpuhuvaa samettia tasapainotettuna kilteillä Peter Pan -kauluksilla ja vekkihelmalla.
Onnenmekko COS, 99 €, cosstores.com