stupid is what stupid does

Tuskailin maaliskuussa, kun en muka millään osannut käyttää paria ihanaa vaatekappaletta, jotka oli kuitenkin aikanaan aiiiiivan pakko saada omaksi. Kummatkin olivat vielä poikkeuksellisen vakavia tapauksia – molempien hankkimista jahkailin viikkotolkulla ja muistelen niiden tulleen jopa uniin saakka. Comme des Garçons Play -sydänvillatakissa tunsin oloni lastentarhasta karanneeksi, Acnen silkkihousut tuntuivat pyjamapöksyiltä.

Noh, jos kuvasta voi jotain päätellä, jonkinasteista kehitystä lienee tapahtunut. Ei, villatakkini ei ole haalistunut mustasta harmaaksi… Alku oli kieltämättä hieman hankalaa, mutta pienellä treenillä hankalasta tulikin paras kaveri. Nyt mulla on sitten kaksi bestistä, musta ja harmaa. Maaliskuussa tunsin itseni lastentarhasta karanneeksi jättimuksuksi silmillä varustettu sydän villatakkini rinnassa. Niin tunnen edelleen, mutta enää se ei ole mielestäni laisinkaan paha asia. Ihanaa tämä taantuma.

Ja mitä silkkihousuihin tulee… Oi, kuinka olenkaan niitä rakastanut. Ne ovat itse asiassa jalassani myös tänään. Mutta tunnustettakoon, etten edelleenkään pysty kiskaisemaan näiden kanssa päälleni ihan mitä tahansa paitaa. Väljä paita ja väljät housut kuulemma näyttää hyvältä.. Mutta tuntuu pyjamalta, muodottomalta säkiltä jonka sisään hukun. Niin mukavalta kuin ajatus kevyestä turvasäkistä saattaakin kuulostaa, ei sitä sellaisessa kokonaisuudessa vain osaa kotoaan poistua. Taitaa olla parasta jättää moinen rento volyymillä ja muodoilla leikittely heille, joilla on siunattu enemmän vartta kantaa reilusti reiluutta… Tai sitten vaan päättää verhoutua väljiin säkkipaitoihin ja pussihousuihin ja vähät välittää siitä, mitä muut itse ajattelee – pakko kai se kohta on, kun farkut väljien paitojen kaverina tuntuvat tylsiltä, t-paidat pussihousujen kanssa semiankeilta, leggingsit eivät edelleenkään ole housut ja kaikki omistamani hameet ovat vääriä – joko väriltään, muodoltaan tai sekä että.

(Se hame: haluaisin mustan –  en kovin puhvikasta, en imukireääkään. Ei bisneskynää, ei superkellohelmaakaan. Ideoita?)

oodi odinille

Omat vaateostokseni rajoittuivat matkan aikana pitkälti kahteen liikkeeseen – J.Crewhun ja Odiniin. Ja jos vierailu J.Crewssa oli positiivinen yllätys, niin Odin ylitti melko korkealle asettamani odotukset sataprosenttisesti. Liiketila oli hieno, valikoima loistava ja erittäin osaavan ja auttavan henkilökunnan avulla olisin helposti voinut tuhota kuukauden (tai kahden) tulot melko lyhyessä ajassa. Omaksi onnekseni en kuitenkaan heittäytynyt ihan niin holtittomaksi, mutta varmistin kuitenkin, ettei tyhjin käsinkään tarvinnut poistua.

Engineered Garmentsilta löysin jo pitkään etsimäni mahtavan kesäisen tummansinisen pellavableiserin. Lisäksi ostin vielä aikuisikäni ensimmäiset shortsit, samalta merkiltä. Nekin ovat pelkistetyt ja tummansiniset, mutta pienenä detaljina on kuosissa näkyvä maltillinen paisley-kuvio. Tykkään. Kaveriksi ostin vielä valkoisen kauluspaidan Thom Brownelta, joka – tunnustettakoon – on melko samanlainen kuin muutkin omistamani kauluspaidat. Tässäkin on napitettu kaulus ja materiaali vähän paksumpaa oxford-kangasta, mutta toisin kuin muissa tämänkaltaisissa paidoissani, tässä on kapeampi ja napakampi leikkaus. Uskoisin, että se toimii vallan mainiosti myös hieman virallisimmissa tapahtumissa tai juhlissa.

Muut tavarat ovat puhtaasti kuvausrekvisiittaa, jotka kyllä kelpuuttaisin omaanikin vaatekomeroon. Tykästyin myös heidän tuoksuihinsa ja oma suosikki oli muistaakseni ykkönen, eli Nomad. Odinia suositellaan lämpimästi kaikille New Yorkiin matkaaville.

09/05/10

Terkut Nykistä! Hienosti on reissu startannut. Eilisilta meni vähän sumussa, edes huikea innostus ei riittänyt täysin paikkailemaan aikaeroa. Täällä on aivan huikean tuulista – 14. kerroksessa olevaan hotellihuoneeseen on kuulunut koko ajan pelottava tuulen ulina, sellainen jollaista en ole koskaan aiemmin kuullut tai tiennyt oikeastaan olevan olemassakaan. Yöunet olivat hieman katkonaiset siihen saakka kunnes muistin mukaanotettujen korvatulppien olemassaolon. Mutta se nyt on pientä – kuulunee asiaan.

Sunnuntaiaamu alkoi täällä asuvien kavereiden kanssa mukavalla brunssilla ja hyvin sokerisella jenkkiaamiaisella Supperissa East Villagessa, jatkui kaveripariskunnan kotona kahvilla ja juustokakulla. Seuraavat kuusi tuntia laukkasimme kaiken tankkaamamme sokerin ja kofeiinin voimin ympäri kaupunkia, ihastellen ja nautiskellen. Ihania pikkuliikkeitä, nettikauppojen kaikki ilot ovat vihdoin käsinkoskeltavissa – tämä on kylläkin huomattavasti tuskallisempaa näin livenä. Kun kotikoneella tajuaa olevansa pennitön, voi vain painaa sitä ruksia siellä selaimen yläkulmassa. Noh, onneksi kaikkea ei tarvitse saada… Jos voisi haalia itselleen kaiken tahtomansa, tuskin sitä enää mitään arvostaisi oikeasti kuitenkaan. Ihanaa on myös vain hipelöidä ja haaveilla.

Noh, jotain tarttui kuitenkin mukaankin. Ihanaa ja ah, niin epäkäytännöllistä – ranskalainen pellavainen potkupuku A.P.C.:ltä. Tuon näköjään Euroopan takaisin pala palalta.

Napsin myös kuvia tämän viikon kodistamme, mutta kun kello on nyt näköjään aamuviisi Suomen aikaa, käskee sisäinen kelloni vetäytyä hotellin turistia hellivän Tempur-sängyn uumeniin. Palataan pian!