04/05/10

Kuvasta tuli mystisesti pikselimössöä, vaikka se näytti kameran näytöltä ihan pätevältä. Uutta ei oteta – vaihdoin jo verkkareihin. Olen aivan rakastunut viime viikolla Beamista löytyneeseen tummansiniseen jakkuun, jossa on tarkoituksella hieman vajaamittaiset hihat. Se näyttää jotenkin koulupuvusta karanneelta, sillä oikealla tavalla. Haluaisin käyttää sitä kaiken kanssa. Parasta on se, että mikään ei estä.

Jakku A.P.C.
Kauluspaita Comme des Garçons
Rusetti Tiger of Sweden (tullut Janin kauluspaidan mukana)
Farkut Acne
Kengät A.P.C.

heeeeelp

Kuvassa kaksi vaatekappaletta kaapistani, joista pidän erittäin paljon – Comme des Garçons Play -villatakki ja Acnen silkkibyysat. Kummankin hankkimista harkitsin pitkään ja hartaasti. Molempien kohdalla ostopäätöstä edeltävä yö oli katkonainen, vaatteet tunkivat uniin ja pelkäsin, että ne on myyty loppuun ennen kuin ehdin kassalle saakka.

Housuja olen käyttänyt toistaiseksi kerran, villatakkia onneksi kuitenkin melko monta kertaa. Miksi?!

Noh: housut ovat jalassa liian mukavat. Okei, toistaiseksi olen päässyt oikeastaan vasta sovitteluasteelle. Pöksyt eivät kiristä, purista, hankaa saatika ahdista. Johtopäätös? Housujen täytyy näyttää jalassani dorkalta, koska ne ovat jalassa mukavammat kuin useimmat collegekankaisista oleskeluhousuistani ovat. Hmm.

Jos peiliä on uskominen, housut näyttävät jalassani hyvältä. Mutta miten saisin itseni ovesta ulos pöksyissä, joita en edes tunne jaloissani? Aivan kuin olisi lähtenyt kävelemään ulos unissaan pyjamahousut jalassa. Luulisi, että mukavuus olisi juuri se tekijä, joka saisi minut viihtymään housuissa päivästä toiseen. Ilmeisesti arvostan kuitenkin housuissa enemmän napakkaa, joustamatonta ja karheaa denimiä sekä tiukkaa tuumakokoa – ah sitä tunnetta, kun lantiofarkut runttaavat sisäelimiä kasaan niin että luut rutisevat!

Villatakki taasen… Tuo punainen sydän rinnassa oli hyvän mallin ja laadukkaan villan lisäksi juuri se juttu, miksi villatakki piti ehdottomasti saada. Janillakin on kaksi vastaavaa CdG-viltsiä ja kyllähän ne hänen päällään hyviltä näyttävät – erittäin siisteiltä, tyylikkäiltä ja asiallisilta. Minä taas tunnen itseni ihan lastentarhasta karanneeksi jättimuksuksi punainen silmillä varustettu sydän rinnassani.

Arvatkaapas, mikä on erityisen hauskaa? Olen käyttänyt housuja ihmisten ilmoilla yhden kokonaisen päivän. Yhdistin ne sydänvillatakkiin. Pelkäsin aamupäivästä kuollakseni näyttäväni idiootilta kun olin kiskonut päälleni silkkiset pussihousut ja supersöötin lasten neuletakin. Ahdistus katosi lounaaseen mennessä, mutta pelkotilat ovat näköjään palanneet sitten edellisen käyttökerran.

Lähettäkäähän voimia: yritän lupaan käyttää lähipäivien aikana sekä silkkibyysia että sydänvillatakkia. Yhdessä ja erikseen. Jos nämä vaatteet a) on pitänyt saada hinnalla millä hyvänsä, b) näyttävät erittäin hyviltä muiden päällä ja c) miellyttävät silmääni ei-peilin-kautta katseltuna, täytyy niitä jumalauta oppia myös pitämään päällään. Pää pystyssä ja ilman pelkotiloja pyjamahousuista tai lastenvaatteista.