Lauantai on ollut kuin unta, kaunista sellaista. Olen nipistänyt itseäni pari kertaa ja testannut olenko todella hereillä. Kai se on uskottava, että olen – käsivarressani on nyt pari mustelmaa enkä ole vieläkään romahtanut pilvilinnastani karuun todellisuuteen.
Aamulla tehtiin täsmäisku Raflaan Fashion Kirppikselle ihanan Hannan kuuman vinkin viettelemänä. Siellähän ne kengät todella odottelivat, täydellisinä, käyttämättöminä ja kuin jalkaani tehtyinä. Sovitettuani kenkiä oli sanomattakin selvää, että kaunokaiset pääsevät mukaani ja tulevat palvelemaan minua juhlavissa tilanteissa pitkään ja uskollisesti. Satiinipinta, kiiltonahkakärki, kerrassaan kaunis linja ja jämäkkä tolppakorko ovat yhdistelmänä ehkä enemmän kuin ansaitsen. Haukon henkeäni, silittelen silkkistä pintaa.
Matka jatkui tihkusateessa, ei tosin kovin kauaa – tiellemme heitettiin silmiähivelevän kaunis kukkakauppa-kahvila josta emme olleet kuulleetkaan. Kolmisen viikkoa sitten Uudenmaankadulla ovensa avannut Fleuriste yhdisteli täydellisesti koristeellisia kuppeja ja karua betoniseinää. Maitokahvi oli täydellistä, macaron-leivos ihanan kuohkeantahmeaa ja takahuoneen vaaleankeltaiset jättiruusut virheettömiä. Suosittelemme, katsotaanpas ajan kanssa josko kamerastamme löytyisi muutama kahvilalle kunniaa tekevän tasoinen valokuva jaettavaksi.
Tämäkin olisi ollut jo tarpeeksi, mutta mitä vielä. Uskomattoman yhteensattuman tuloksena löysimme itsemme jokeltelemassa tunnin ajan viidelle kuusiviikkoiselle jackrussellinterrierin pennulle ja paikalla päivystäneille koiravanhemmille. En tiedä mitään parempaa kuin russelit, päiväni piristää yleensä jo se jos bongaan ratikan ikkunasta ulkona vipeltävän yksilön. Nyt sain viimein nautiskella mojovan annoksen ihanaa pennuntuoksua, pehmoisia pikkumasuja, sätkiviä jalkoja, yllätyshyökkäyksiä nenään tekeviä pieniä kieliä ja hihaan tarrautuvia naskalihampaita. Arvaatte varmaan, että tänä iltana pari vuotta kestäneestä ikuisuushaaveprojektista oma russeli keskustellaan pari astetta vakavampaan sävyyn.
Siirappia, hattaraa, ruusunkuvia ja vaaleanpunaista valoa. Peruspessimistinä koputtelen loppuillan puuta ja toivon, ettei edessä ole täydellisen päivän täydellistä vastakohtaa. Oi onnea.
