Vaihdoin tänään Forexissa valuuttaa, työmatkalle lähtö huomisiltana. Lasin takana luurannut nainen huomautti henkilöllisyystodistukseni vanhentuneen. Hetken mietin jo huolestuneena, minne nuo kymmenen vuotta oikein sujahtivat.
Sitten päätin heittää huolehtimasta, mikään kun ei loppujen lopuksi ole vuosien varrella muuttunut, paitsi ehkä parempaan.
Kuten nyt esimerkiksi Carhartt. Kuusitoistavuotias minä pukeutui pelkkään Carharttiin, päästä varpaisiin. Mikään ei voinut olla siistimpää. Äiti-rukka juoksi Helsingin työmatkoilla Union Fivessä ja kuskasi selkä vääränä Carharttia Lappiin. Ihastuksen alkuaikoina merkillä ei edes ollut naisten linjaa, mutta eipä sellaista miesten tummansinistä logo-collegea ja sinapinvärisiä sammareita rokkaava teini ainakaan osannut liiemmin kaipaillakaan.
Kahdeksantoistavuotias minä onnistui viemään homman vielä astetta pidemmälle: muutto Helsinkiin, eka työpaikka ja huikeat Carhartt-ostosmahdollisuudet. En uskalla edes ajatella, mitä kaikkea merkkiuskollinen nuori minä omistikaan: esimerkkinä mainittakoon mm. neljä legendaarista sukelluskangashupparia, neljä talvitakkia, viisitoista t-paitaa sekä mahdollisesti kaikki maastokuosiset mimmien vaatteet, joita Carhartt noina vuosina valmisti. (Ai miksi? No, koska hip hop.)
Sitten ne hyllyt harventuivat vuosien välillä, tyylinikin pääsi kehittymään hivenen monipuolisemmaksi. Kaikesta en kuitenkaan raaskinut luopua, ja onneksi en luopunutkaan: ylähyllylle jemmaamani Carharttin talviparka pelasti viime talvena koiranulkoiluttajan. Seitsemän vuotta levännyt takki vieläpä tuntui varsin ajankohtaiselta – sama malli on yhä valikoimassa, freesimpänä kuin koskaan.
Alkukeväästä sitten tapahtui asia, joka olisi todennäköisesti suistanut nuoren Niemisen raiteiltaan: Carhartt halusi lahjoittaa muutaman vaatekappaleen kevätmallistostaan käytettäväkseni. Ja voi kuulkaa, riemusta kiljuen kävin katalogien kimppuun!
Paitsi siksi, että moni merkin vaatteista sopii vallan mainiosti tämän kevään suunnitelmiin, mutta eritoten siksi, koska tämän johdosta minä olisin mahdollisesti siistein ja onnekkain tyyppi, jonka kuusitoistavuotias meikä voisi edes kuvitella.
Että terkkuja minulle sinne menneisyyteen, turhaan silloin murehdit. Ja pidä huolta siitä Outkastin ATLiensista, tarvitset sitä vielä kolmentoista vuodenkin päästä.
Aurinkolasit Illesteva
Takki Carhartt (saatu blogin kautta)
Mekko COS
Laukku Céline
Kengät Prada
Ai niin: Carharttia halajavat, vanhaa rakkautta lämmittelevät tai ensikosketusta hakevat – Beamhillistä löytyy.
No niin vain kaivoi kesäkuun ensimmäinen helteineen meikäläisestä esiin sisälläni piileksivän pienen hipin. Kiskoin eilen ylleni samasta kuosikankaasta valmistetut housut ja mekon, naurahdin peilikuvalleni hieman epäuskoisena ja läksin ulos.
