Uusin meikkirakkauteni on kieltämättä vähintäänkin jännittävä valinta.

Ensinnäkin: meikkivoidepuikko? Aijai, miten freesi tuulahdus 90-lukua kaiken BB-, CC- ja DD-voideintoilun keskelle. Että miksikäs sitä käyttäisi kuulasta ja kevyttä meikkiä, kun tarjolla olisi tällaista tanakkaa ja vahamaista pakkeliakin?

Koko homma pääsi tapahtumaan jokseenkin yllättäen. Halusin ehdottomasti testata hiljattain Suomeen rantautuneen Bobbi Brownin meikkivoidetta ja pysähdyin tiskille kyselemään puteleista lisää. Meikkaaja suositteli minulle ihan toista meikkivoidetta, mutta lähti hakemaan siitä oikeaa sävyä näitä meikkivoidepuikkoja iholleni testaillen – on kuulemma merkin tapa.

Meikkaajan suosittelema Skin Foundation -meikkivoide jätti kyllä kuulaan ja siistin pinnan, mutta palavan halun jättikin sitten se passelin värin hakemiseen käytetty meikkivoidepuikko. Mitä?!

Tovi meni sulatellessa, mutta niin vain tulin kipittäneeksi parin viikon päästä tiskille kyselemään lisätietoja puikosta.

Katsokaas, kun minä en ole mikään meikkiä päivän mittaan korjaileva tyyppi – olen itse asiassa kaukana siitä. Käsilaukussani on kymmenen huulirasvan/kiillon/punan lisäksi vain kivipuuteri, joskus. Minä kuitenkin haluaisin olla meikkiä korjaileva tyyppi, ainakin niinä päivinä kun suuntaan jonnekin suoraan töistä. Tämän toiveeni muistan aina vilkaistessani itseäni peilistä ennen iltamenoon rientämistä ja vastaan tuijottaa vain kiiltoa, laikkuja ja tummaa silmänalusta.

Mutta taakse jääköön laikkumuija – nyt minulla on ase. Yllättänyt ysärimeikkipuikkohan on käsilaukkutuotteista kätevin! Ei mene rikki, ei leviä veskaan. Sipaisu väriä pintaan, kevyt levitys epäkohtien päälle sormin ja tattadadaa, piilossa on. Puuterista tuppaa jäämään jotenkin kalkittu lopputulema, päivän päätteeksi tökitystä peitepuikosta vaaleita tipluja. Tästä jää.. Hyvä mieli.

Minulle Bobbi Brownin stick-sävy 3,5 on mahdollisesti täydellisin meikkivoideväri ikinä, ainakin tähän vuodenaikaan: jos puikolla painaisi hennosti naamaa, ei jäävää jälkeä juurikaan erottaisi muusta ihosta. (Toivottavasti pieniä vilauksia itsestään näyttänyt kevätaurinko ei paljasta lähiviikkoina totuuden olevan täysin toinen.) Just hyvä hätähousulle ja lennosta laitettavaksi, tätä kun ei tarvitse juurikaan hinkata ja häivytellä.

Tuote paikallaan, siis! Mites muut, onkos meikkipusseihinne tehty yllättäviä comebackeja mennävuosikymmeniltä?

Bobbi Brown Foundation Stick, 40 €, Stockmann

Kommenttiboksissa Heidi ehtikin jo kysellä, mikä oli tuo Instagramin puolelle tovi sitten läväyttämäni huulipuna. Lyhyen ja ytimekkään vastauksen sijaan päätin käyttää eteeni sattuneen mahdollisuuden ja naputtaa puhelinluettelollisen tekstiä yhdestä huulipunasta – kun kerran kysyttiin! Useimmiten teen tämän saman ihan pyytämättäkin, mutta nythän tämä on hauskempaa kun tietää, että todennäköisesti edes yksi lukija jaksaa taaplata ytimekkään punapaasaukseni loppuun saakka.

Bobbi Brownin jonkinlaista kulttimainetta nauttiva meikkisarja rantautui vihdoin Suomeen ja Stockalle. Jostain syystä en tätä ennen omistanut sarjasta tuotteen tuotetta, mikä on pienimuotoinen saavutus – minulla kun on tapana oikein etsimällä etsiä ja hamstrata reissuilta meikkejä, jotka ovat ulkomaisten muotilehtien sivuilta tuttuja, mutta joita ei Suomesta saa. Jostain syystä maailman Sephoroista on kannettu kotiin kaikkea paitsi Bobbia, mikä lie!

Tietysti piti sitten mennä katsastamaan tuo Bobbi Brownin uusi tiski ihan silkasta uteliaisuudesta, ja onnistuinpa sieltä jopa poistumaan Stockan Herkkuun asti ihan tyhjin käsin. Viime metreillä käteeni piirtämä huulipunaviiva jäi kovasti vaivaamaan, ja niin sitä piti sitten raahautua vielä raskaiden ruokakassien kera takaisin pakkelipuolelle.

Näin jälkikäteen olen ollut varsin iloinen, että tämä mutka tuli kotimatkalla vielä tehdyksi – punahan on mitä mainiointa kamaa! Tai no, saattaahan se tietty jakaa mielipiteitäkin, on se nimittäin sen verran erilainen kuin muut vaaleat huulipunani.

Puna on Creamy Matte Lip Color ja sen persikanpinkki sävy nimeltään Pale Peach 7. Pigmenttiä punasta löytyy kuin pienestä pitäjästä, ja tämä taitaa olla se tekijä, josta joko tykkää tai sitten ei. Puna on nimittäin peittävyydeltään pitkälti sataprosenttinen.

Tummissa punissahan ei taideta juuri tuntea käsitettä ”liika pigmentti”, mutta näin vaaleissa väreissä sävyn on oltava kantajalleen kyllä just-eikä-melkein tai muutoin hommalla on vaarana kallistua turhan paljon erään tunnetun kotimaisen glamour-tanssijan meikkipussin puolelle. (Tämän hieman oranssiin taittavan pinkin sävyn valitsin itselleni ihan itse, joten sopii huomauttaa, jos arviointikyky on päässyt pettämään pahemman kerran.)

Koostumus on täyteläinen ja lopputulos matta, mutta huoli pois – ainakaan minä en ole kokenut tämän punan olevan sellainen ikävä huultenkorputtaja. Eikä tällä tietenkään tarvitse maalata huuliaan täysin peittoon: kevyellä taputtelullakin jäljelle jää mukavasti väriä.

Täytyypäs käydä katsastamassa muutkin sävyt tästä punasta, sen verran vakuuttunut olen. Jokos te olette ehtineet Bobbin tiskille?

Bobbi Brown Creamy Matte Lip Color, n. 28 €, Stockmann