Juhlat on juhlittu, ruotuun palattiin sunnuntaiaamun lenkillä! Tarkalleen ottaen 34:55 minuutin ja 6,91 kilometrin lenkillä.
Inke on jo vuosia käyttänyt erinäisiä kännykän avulla lenkkejä mittaavia ja musiikkia huudattavia applikaatioita, mutta itse juoksen mieluiten hiljaisuudessa, enkä ole jaksanut isoa luuria mukanani raahata pelkkänä matkamittarina. Yhdessä juostessa on kuitenkin ollut kiva saada tietoa Inken välityksellä juostusta matkasta ja matkanopeuksista, mutta omat reissuni ovat jääneet mittamatta.
Nyt löytyi kuitenkin minullekin sopiva matkamittari, joten juoksudatani eivät perustu enää pelkkään kuluneeseen kellonaikaan ja omiin arvioihini. Ostimme nimittäin New Yorkin Adidaksen lippulaivaliikkeestä Micoach-sirut, jotka eivät vaadi puhelinta apuun matkaa mitatakseen. Uusimpien Addujen sisäpohjasta, pohjallisen alta löytyy sirun mentävä kolo, jonne mittari sujautetaan. Käyttäjätilin luomisen ja sirun käyttööonoton jälkeen ei lenkille lähtiessä tarvitse erikseen aktivoida mitään, sen kun laitat kengät jalkaan ja lähdet liikkeelle.
Tietokoneen USB-porttiin puolestaan kiinnitetään pienenpieni palikka, joka siirtää juostun matkan sirulta koneeseen, kun sen edessä heilauttaa sitä kenkää, johon siru on kiinnitetty. Palikka tietää kaiken juostusta matkasta ja nopeusvaihteluista! Sirua saa myös iPhone-kytkypalikalla, joten musiikkia lenkkejään tahdittamaan ja väliaikatietoja kaipaavillekin ratkaisu löytyy.
Itse asiassa Micoach löytyy myös ilmaisena applikaationa, jolloin mitään siruja ei tarvita, vaan matka mitataan luurin GPS:llä. Siru taitaa kuitenkin olla hieman sovellusta luotettavampi: luurin GPS:n sijaintiarviot voivat toisinaan mennä pahastikin pieleen ja verkkoyhteyskin voi teoriassa pätkäistä. Onhan se tätä nykyä aika harvinaista, mutta jos niin käy, niin sehän tapahtuu juuri silloin kun ei pitäisi… Sovellus on pätevä, mutta toimii juuri niin hyvin kuin puhelimesi ja operaattorisi kulloinkin sallivat. Laskurin laskemat astutut askeleet puolestaan ovat mitä ovat – niillä tuloksia saa kauniimmiksi ottamalla muutaman askeleen lisää.
Onhan tällaisesta matkamittarista mainioksi kannusteeksi! Kiva tietää, miten pitkiä lenkkejä on tullut juostua, mihin vauhtiin ja kuinka usein. Enää ei ole matkojen arviointi pelkän mututuntuman varassa. Ja ehkäpä tämän avulla pääsee vielä kehittymistäänkin todistamaan… Suurin piirtein samoja reittejä tulee juostua, joten hauskaa nähdä, alkaako vauhti kiihtyä taas kesää kohden.
Mittaillaankos siellä vai vedetäänkö fiilispohjalta?
…Kaapo ehti hakemaan monta monituista lumipalloa jäällä kirmatessaan…
…sekä avustamaan isäntää kattolamppujen asentamistöiden viimeistelyssä.
Inke puolestaan päätti ostaa hillityn tyylikkäiden pääsiäiskukkien sijaan neonvioletteja lihansyöjätulppaaneja (henkilövahingoilta vältyttiin, mutta eivätkös näytäkin vaanivilta?!)…
…sekä leipoi maailman kauneinta ja helpointa leipää – kahdesti.
Kyllä kannatti: leipien ylenpalttisen mutustelun jälkeen lenkille lähtemiseen tarvittavan motivaation löytäminen olikin sitten yllättävän helppoa.
