PUUUH. Lämpötila taisi olla tänään Helsingissä 25-29 asteen hujakoilla (en tullut tarkistaneeksi ja lähteet raportoivat hivenen heitteleviä lukemia), Naisten Kympin uusi reitti ei juuri varjoa tarjonnut. Mut hei, hyvin meni!
Ainakin jos otetaan huomioon kevääseen ajoittunut luova juoksupaussi. Tunnustan, että treenauksen tähän tämän kauden päätapahtumaan aloitin… Eilen. Auts. Kolme minuuttia nipistin viimevuotisesta Naisten Kympistä, tämän vuoden reitti oli vieläpä entistä kovasti mäkisempi ja kuumuuskin melkoinen.
Mutta onpa lohdullista huomata, että ei se joskus saavutettu kunto näemmä ihan hetkessä totaalisesti romahda. Toimikoon tämä havaintoni kannusteena kaikille hetkisen huilanneille – aina voi aloittaa uudestaan. Josko syksyllä sitten Midnight Run alle tuntiin?
Isot kiitokset adidakselle, joka näemmä jälleen kerran herätteli hienoiseen horrostilaan vaipuneen juoksukärpäsen. #adidasheimo-paita päällä en kehdannut ottaa yhden yhtä kävelyaskelta reitin varrella, vaikka muutaman kerran olisi kyllä mieli tehnyt vähän höllätä. Ryhmäpaine taitaa olla se paras liikuntamotivaattori meikäläiselle…
Joten saapa nähdä, minkälaisia vaikutteita saan ensi viikonloppuna, kun matkaan kannustamaan Janin taivalta Tukholman maratonilla. Siitä lisää pikapuolin!
