25/03/10

Chin-chin! Kiitti silmistä.

Baskeri joku random, Stockalta
Villapaita Benetton
Housut Acne (tehtävä suoritettu!)
Kengät Minimarket
Laukku Chanel
Kamera ilmeisesti rekvisiittaa (en taaskaan saanut otetuksi juuri valokuvia, kiitos tästäkin fotosta kuuluu Irenelle!)
Tyylikäs kaveri Aurora (jolla on muuten pelottavan hyvä asustemaku), puoliksi piilossa toinen tyylikäs kaveri Stellagee

Kiitos tupareista, Star PR:n väki, kiitos seurasta, kaikki te kivat.

heeeeelp

Kuvassa kaksi vaatekappaletta kaapistani, joista pidän erittäin paljon – Comme des Garçons Play -villatakki ja Acnen silkkibyysat. Kummankin hankkimista harkitsin pitkään ja hartaasti. Molempien kohdalla ostopäätöstä edeltävä yö oli katkonainen, vaatteet tunkivat uniin ja pelkäsin, että ne on myyty loppuun ennen kuin ehdin kassalle saakka.

Housuja olen käyttänyt toistaiseksi kerran, villatakkia onneksi kuitenkin melko monta kertaa. Miksi?!

Noh: housut ovat jalassa liian mukavat. Okei, toistaiseksi olen päässyt oikeastaan vasta sovitteluasteelle. Pöksyt eivät kiristä, purista, hankaa saatika ahdista. Johtopäätös? Housujen täytyy näyttää jalassani dorkalta, koska ne ovat jalassa mukavammat kuin useimmat collegekankaisista oleskeluhousuistani ovat. Hmm.

Jos peiliä on uskominen, housut näyttävät jalassani hyvältä. Mutta miten saisin itseni ovesta ulos pöksyissä, joita en edes tunne jaloissani? Aivan kuin olisi lähtenyt kävelemään ulos unissaan pyjamahousut jalassa. Luulisi, että mukavuus olisi juuri se tekijä, joka saisi minut viihtymään housuissa päivästä toiseen. Ilmeisesti arvostan kuitenkin housuissa enemmän napakkaa, joustamatonta ja karheaa denimiä sekä tiukkaa tuumakokoa – ah sitä tunnetta, kun lantiofarkut runttaavat sisäelimiä kasaan niin että luut rutisevat!

Villatakki taasen… Tuo punainen sydän rinnassa oli hyvän mallin ja laadukkaan villan lisäksi juuri se juttu, miksi villatakki piti ehdottomasti saada. Janillakin on kaksi vastaavaa CdG-viltsiä ja kyllähän ne hänen päällään hyviltä näyttävät – erittäin siisteiltä, tyylikkäiltä ja asiallisilta. Minä taas tunnen itseni ihan lastentarhasta karanneeksi jättimuksuksi punainen silmillä varustettu sydän rinnassani.

Arvatkaapas, mikä on erityisen hauskaa? Olen käyttänyt housuja ihmisten ilmoilla yhden kokonaisen päivän. Yhdistin ne sydänvillatakkiin. Pelkäsin aamupäivästä kuollakseni näyttäväni idiootilta kun olin kiskonut päälleni silkkiset pussihousut ja supersöötin lasten neuletakin. Ahdistus katosi lounaaseen mennessä, mutta pelkotilat ovat näköjään palanneet sitten edellisen käyttökerran.

Lähettäkäähän voimia: yritän lupaan käyttää lähipäivien aikana sekä silkkibyysia että sydänvillatakkia. Yhdessä ja erikseen. Jos nämä vaatteet a) on pitänyt saada hinnalla millä hyvänsä, b) näyttävät erittäin hyviltä muiden päällä ja c) miellyttävät silmääni ei-peilin-kautta katseltuna, täytyy niitä jumalauta oppia myös pitämään päällään. Pää pystyssä ja ilman pelkotiloja pyjamahousuista tai lastenvaatteista.

ei kahta ilman kolmatta

Muutaman viikon kipristelyn jälkeen uskallan vihdoin ja viimein jakaa tämän loistavuuden kanssanne – oma roikkuu nyt kaapissa ja odottelee keväisiä päiviä saapuviksi. Beamissakin saavat myyjät olla hetken rauhassa, kun en enää soittele mekon perään viikoittain tai ”piipahtele” liikkeessä ”ohikulkumatkalla” muka ilman taka-ajatuksia. Mitä itsepetosta… Mutta kiitokset loistavasta palvelusta ja pitkästä pinnasta – jälleen kerran!

Ok, oli ehkä hieman tylsää ja yllätyksetöntä hommata kesäversio neulemekosta, joka löytyy minulta jo harmaana ja mustana. Molemmat villa-Whamini ovat tosin olleet varsinaisia luottovaatteita. Ne ovat lämpimiä, ajattomia, hyvälaatuisia, ikityylikkäitä… Ja niissä on aina ollut hyvä olla – ne eivät kiristä eivätkä purista eikä niissä ole koskaan ollut yli- tai alipukeutunut olo. Säkkimäinen, turvallinen muoto on hyvin, hyvin armollinen. Kolttujen helmat ovat tarpeeksi lyhyet ja korollisiin nilkkureihin yhdistettynä en ole tuntenut oloani neulemekoissa tantaksi.

Uusi, samoilla Wham-kaavoilla tehty tulokas on villan sijaan ohutta puuvillaneulosta, selkäkappale ja settiin kuuluva huivi pesusilkkiä. Mekko on höyhenenkevyt ja ilmava – hyvää kevät- ja kesäseuraa siis. Hihatkin ovat lyhyemmät kuin mekon talvitulkinnassa, sehän passaa.

Vierastan tosin uutta tulokasta vielä hieman… Kyse taitaa kuitenkin olla enemmänkin terveestä itsesuojeluvaistosta kuin itse mekosta. Vielä on villaversioiden aika, tämä saa odotella rauhassa lämpimämpiä päiviä… Tai sitten se saa seurakseen farkut ja pari villatakkikerrosta ulkonaliikkumista varten. Todistusaineistoa luvassa, kunhan säät sallivat.

(Muuten – sovitellessani mekkoa kotosalla sain todeta, että mustissa, peittävissä sukkahousuissakin todella ON eroa. Kyllästyin siihen, kun kalliit Wolfordit hankautuivat kenkien vetskareista ja reunoista nyppyisiksi ja päätin ostaa vuorostaan ahneiden kenkieni ruuaksi Hennesiltä yhdet satadenieriset. No, ei niihin ainakaan päivässä nyppyjä tullut mutta sukkisten kiiltävä pinta oli kinttuihin kiskottuna mielestäni suttuinen ja jotenkin skanky verrattuna 80-denieristen Wolfordien täydelliseen mutta kenkäherkkään mattapintaan. Mekkokin näytti täysin erilaiselta yhdistettynä napakoihin mattasukkiksiin kuin valoa kerääviin halpisnailoneihin. Hmph.)