Ei jumalauta jätkät.. Mun shortseissa on pitkät lahkeet!

Arvoin kuukausi sitten, pitäisikö hankkia Acnen Davi-nimiset pussukkashortsit. Soittelin kaikki Helsingin jälleenmyyjät läpi, kukaan ei ollut ottamassa kyseistä mallia valikoimiinsa. Beamista löytyi sama Davi-malli mutta housuversiona, menin katsomaan ja sovittelemaan niitä saadakseni osviittaa josko shortseissa olisi potentiaalia. Potentiaalia oli, mutta kangas oli sen verran paksua, etten tekisi niin lämpimillä shortseilla mitään ainakaan Helsingin kesässä vuonna 2010. Mutta juu, housut näyttivät hyviltä, vähän kuin ihanilta vanhanajan pussukkaratsastushousuilta. Aivan ihanat, roikkuvat haaroista kunnolla mutta lahkeet ovat aivan pillit. Ostin sitten shortsini lahkeilla.

En ole valitettavasti pystynyt käyttämään niitä toistaiseksi kuin yhden kerran, silloinkin ne olivat aivan liikaa. Varsin lämpimät, näillä ei ole mitään asiaa ulos jos lämpömittari on kivunnut yli kahteenkymppiin. Hyvät syksyksi ja talveksi, otaksuisin.

Kiittäkää, etten ostanut shortseja – jäätävä sadekausi olisi alkanut todennäköisesti siitä hetkestä kun olisin naputellut luottokortin numeron verkkokauppaan. Nyt kun shortsini ovat pidempää mallia, saamme nauttia näistä lämpötiloista todennäköisesti vielä syyskuun puolivälissä. Kuvia housuista päälläni tulee heti, kun kotona ei enää ole trooppiset oltavat…

Päässäni pyörii kymmeniä mukavia asuja, joita näidenkin housujen ympärille haluaisin rakennella. Pitäisi nyt kirjoittaa kaikki ylös, ettei tarvitsisi sitten säiden salliessa kiireaamuina taas kitistä ettei ole muka mitään päällepantavaa… Tai noh, ihan kuin se noin helppoa olisi.

(Pieni lista itselleni, varmuuden vuoksi siihen ensimmäiseen syyskiireaamuun: valkoinen flanellinen kauluspaita, nuo housut, A.P.C.:n varrelliset nauhakengät, vihreä kevyt parkatakki.)

Juhannuksen päätteeksi olimme n. 2 tuntia Tukholman keskustassa. Tuhoisat 2 tuntia. Ah, mitä aikaa.

Pallopaidan lisäksi oli pakko tehdä valintoja. Nyt maistuukin taas kaurapuuro ja alepelitkin ovat osaltani pelatut. Ihan sama, olen jo voittaja. Kuolasin tätä Acnen viime vuoden (olikohan jo keväällä mallistossa, syksyllä ainakin) Smith-mokkatakkia kuukausitolkulla, mutta haave tuntui törkeän hinnan vuoksi niin kaukaiselta etten edes uskaltanut pukea ajatuksiani sanoiksi.

Sitten se vain killui omassa koossani Acnen lippulaivaliikkeen tangolla, hintalapussa luki -40%. Alennuskin laskettiin vielä Ruotsin hinnasta, jotka ainakin vielä viime vuonna olivat kautta linjan n. 30% Suomen puolen nettikaupan hintoja halvemmat. Halleluja.

Pojotin pitkän tovin takki päällä peilin edessä ja kiemurtelin. Ei, en todellakaan ollut tullut hakemaan mokkatakkia. Pohdiskelin syitä puolesta ja vastaan, kunnes tajusin että tulisin ruoskimaan itseäni pitkään ja ankarasti jos jättäisin takin kauppaan. En ehkä ole nahkatakki- enkä varsinkaan prätkärotsi-ihminen, mutta tämän kanssa pärjään loistavasti. Mokka ei ole matskuna liian raju, himmeän kupariset vetskarit ovat oikeastaan mitä melkoisen pehmeät (öh, eivät kuitenkaan kirjaimellisesti) ja pidempi leikkaus yhdistettynä vajaamittaisiin hihoihin tekee takista loppupeleissä mitä melkoisen tyttömäisen.

Vaikka tuo rotsi on enemmän kuin elementissään valkoisten t-paitojen ja farkkujen kanssa, toiminee se loistavasti myös tyttömäisten hameasujen kanssa kelien jälleen viilentyessä. Todistan tämän väitteeni todeksi kuvien muodossa sitten kun ulkona on jälleen kelit, joihin on asiaa mokkatakissa. Olkoonkin että olen onnessani tästä saaliista, ei minulla varsinaisesti ole mitään näitä helteitä vastaan.. Maltan kyllä odottaa mokkatakkikelejä.