Jaiks. Kaveri oli tuohtunut, kun hänen uusien, viikon vanhojen Acnen Atacoma -kenkien hopeanhohtoinen pohjaratkaisu paljastuikin teipillä loihdituksi. Mielestäni syystäkin, varsinkin kun se teippi irtoaa jo.

Vaikeaahan tuota teippiratkaisua oli nettikaupan valokuvasta huomata – minä ainakin vaan oletin, ettei a) kenkien yksityiskohtaa voida tehdä teipillä, koska on järjenvastaista olettaa, että se pysyisi paikallaan jos kenkiä aikoo käyttää muuallakin kuin kotona sipsutellessa ja b) näin ei taatusti olisi ainakaan silloin, kun kenkien ovh on ollut yli 400 euroa. Minä luulin, että tuon teipin sijaan näyttävä pohja olisi tehty jollain kiiltäväksi hinkatulla teräksellä. Niin taisi olettaa kaverikin.

Täysin järjetön materiaalivalinta. Teippi?! Vai pysyvätkö nuo teipit paikoillaan muilla ja nyt kohdalle osuivat vain harmilliset maanantaikappaleet? Toisaalta kiva, että osataan tehdä näyttäviä juttuja. Hirmu harmi, jos niitä ei oikeastaan ole edes tarkoitettu käyttöä varten. Edelleen peräänkuulutan sitä ammattiylpeyttä – eikö olisi kivaa, jos pystyisi tekemään jotain hienoa ja haluttavaa laadusta tinkimättä ja katetta kohtuuttomasti kasvattamatta? Haluan uskoa, että pidemmän päälle järkevää olisi tehdä vuodesta toiseen suht korkeiden hintojen vastineeksi tasaisen hyvää laatua ja pyrkiä vaalimaan sitä, eikä ryssiä vuosien aikana saavutettua laadukkaan tavaran mainetta tuuttaamalla pariin viimeiseen mallistoon teippiä ja keinokuituja.

Kyllä, Acnella on onneksi vielä myös puhdasta villaa, puuvillaa sekä sataprosenttista silkkiä valikoimissaan. Farkut ovat mielestäni edelleen hyvälaatuisia, puuvillaiset t-paidat voittajakamaa. Lempikenkäni ovat Acnen viime syksyistä satoa, niitä on käytetty koko talvi ja niillä taatusti mennään vielä toinenkin. Minusta vain alkaa Acnen suurena, suurena faninakin tulla jo melkoisen skeptinen, ainakin aivan hirmuisen tarkka.

No on se nyt ihana. Todella kaunis, tumma sinisen sävy, kivat pyöreät napit, tasku edessä ja silkkiselkä. Kovasti jotain tummaa sinistä vaatekaappiini kaipailisin, jotenkin se tuntuu ikisuosikkini mustan rinnalla nyt niin freesiltä. Harmi, että a) minulla on jo kaksi silkkiselkäistä asiaa, en varmaankaan tarvitse kolmatta vaikka noita kahta yli kaiken rakastankin, b) tuossa neuleessa on kahden eri villalaadun lisäksi 30% polyamidia. Se vanuttuu. Yäh. Ja on muuten kallista tekokuitua..

Tarkkana saa kyllä kaupoissa olla ja tuoteselosteita ei lienee voi liikaa syynätä. Hintalappu kun ei valitettavasti aina ole ihan linjassa pesulapun kanssa… Jotenkin surullista, että kustannustehokas tekokuitu kiilaa ylpeyden ja laaduntavoittelun edelle. Sanotaan se nyt ääneen: Acne, en pidä muovineuleistanne. Teidän villaisia yksilöitänne olen kyllä kovasti rakastanut, käyttöäkin ne ovat kestäneet äärimmäisen kiitettävästi. Miksi haluatte, että väki pettyy vaatteisiinne? Ei kai kukaan ole niin dorka, että käy hakemassa kökkölaatuiseksi osoittautuneen kalliin vaatteen tilalle uuden tekokuituvanukkeen saman merkin valikoimista? Vai kestivätkö ne laadukkaat villavaatteet liiankin hyvin vuodesta toiseen, eivätkö ihmiset ostaneet tarpeeksi vikkelästi uutta vanhojen tilalle? Mutta joo – jos minuun yhtäkkiä iskee paha akryylin ja polyamidin kaipuu, tiedän parikin vaateketjua josta löydän sitä itseään 22 eurolla 220 euron sijaan.

Mutta malli on kyllä kiva. Jos Äiti Knitwear ehtii pipotilaukseni lisäksi vastaamaan kasvaneeseen kysyntään, voisi minulle mieluusti kyhätä tuollaisen lyhyen, laatikkomaisen villatakin jostain pehmoisesta, tummansinisestä, kutittamattomasta mutta ehdottoman polyamidittomasta langasta. Neuleen takaselän ei tarvitse olla silkkiä, paitsi jos ei jaksa kutoa takakappaletta. Olen kaikkiruokainen. Taskuttakin pärjään! Mutta tämä siis vain ideana.

Acne Belle Patch, 220 €, shop.acnestudios.com