Jokasyksyinen Sherlock–kuume on täällä taas, asialla samat tekijät. Tänä vuonna painiskelemme jo asian alkulähteillä – Sherlock-takki näyttää kuoseineen aidommalta kuin edellissyksynä ja piippukin on nyt autenttisemman näköinen. Ehdottomasti kiinnittäisin piippukorun takin rintaan ja nautiskelisin huoletta yhdistelmän överiydestä. Suurennuslasi kädessä.
A.P.C. Sherlock Coat 4250 kr, Tatty Devine Pipe Brooch 250 kr, scoutthestore.com
Parasta vaatekaupassa, jossa on vaatteita sekä miehille että naisille? Saa katsella rauhassa, eikä kumpikaan pyöriskele hermostuneena ovenraossa odottelemassa siirtymistä eteenpäin itseä miellyttävän tarjonnan pariin. Nyt kun joku vielä keksisi jalkapallolähetyksiin perheversion, jonka oikeassa yläkulmassa pyörisi futiksen ohella esimerkiksi Sinkkuelämää-uusintoja. Koska erätauolla ei voi vaihtaa kanavaa kun jotain tärkeää voi mennä ohi, voisi sen puolituntisen mielestäni antaa tasavertaisuuden vuoksi sunnuntaitelevisiohetkiään kaipaaville jalkapalloa ymmärtämättömille. Niiden superärsyttävällä tunnusmusalla taustoitettujen nonstop-maalikoosteiden sijaan voisi mieluusti tuutata eetteriin vaikkapa jakson The Cityä.
Toisaalta, jalkapallo on aina hyvä syy ottaa ylimääräiset päiväunet. Ehkä en lähesty kaapelikanavaa kehitysideoideni kanssa.
No juu, asiaan: yllättäen en päässyt turhautumaan Beamissa Janin kuvaillessa syyssatoa, päinvastoin. Hyötykäytin aikani nautiskelemalla kaikesta kauniista ja kasaamalla itselleni päivän haaveasun.
Burfittin musta, laskostettu samettihame olisi mielestäni mukava pari Isabel Marantin Etoile -malliston uskomattoman pehmeän ja unelmankevyen, harmaanruskean villatakin kanssa. Olin myyty jo ennen kuin huomasin nuo kyynärpääpaikat, vielä myydympi niiden jälkeen.
Viime syksynä mehustelemani Beau Coopsin kengät ovat viimein tuotannossa ja nyt niitä löytyy myös Beamista. Siispä jalkaan laittaisin hameen ja villatakin seuraksi mieluusti nuo nupukkiset nilkkurit, päälleni kiskaisisin A.P.C.:n ihanan pyöreäkaula-aukkoisen, superklassisen villakangastakin. Perfection.
A.P.C.:n nettikauppa on lastattu syysuutuksilla, mitä melkoisen herkullisilla sellaisilla. Jostain syystä merkki ei havaintojeni mukaan koskaan laita koko mallistoaan saataville verkkokauppaan, mutta melkoisesti nannaa sinne on nyt kuitenkin pamahtanut. Kuten nyt esimerkiksi tuo harmaa villamekko tuossa kuvan oikeassa laidassa – oijoijoijoi. Kerta toisensa jälkeen olen täysin menetetty tapaus näiden ranskalaiskoulutyttöhenkisten vaatteiden edessä. Varsinkin alkusyksyisin, jolloin miniminimitan voi jo yhdistää villasukkiksiin mutta takin täytyy suoriutua oikeastaan vain asusteen roolista – silloin nämä ovat mielestäni parhaimmillaan. Viitan uumenistakin voivat pilkistää paljaat ranteet.
Mutta sinisiä sukkiksia minä en aivan ymmärrä. No, onneksi aivan kaikkea ei tarvitse. Myönnän olevani värirajoittunut, mutta kehittymässä parempaan suuntaan. Nykyään on jo muitakin vaihtoehtoja kuin musta ja harmaa. (Ja tämän väitteen todistaakseni poimin tälläkin kertaa A.P.C:n valikoimasta näytille juurikin ne tummanpuhuvat ja harmajaiset.)
Duffelini neitsytmatkaa vielä odottelen. Mutta kertokaapas, miksi ihmeessä omani alahelma hivuttautuu alareiden puolelle, kun mallin päällä sama takki peittää hädintuskin pepun? En tiedä, jotain tällaisia kummia asioita on tapahtunut viime aikoina muutenkin. Kesäksi sovittamatta ostamani maksimittainen hame olikin minun päälläni tuubimekko – ja silti maksimittainen. Eilen sain sitten aivan ihanat farkut, joiden lahkeet olivat minulle kerrankin valmiiksi oikean mittaiset, ilman ompelijakäyntejä. Riemuitsin.. Mutta pienen takaiskun iloni sai, kun sain farkkuihin kiinnitetystä tuoteselosteesta tietooni, että näissä on kuulemma vajaamittainen, nilkat paljastava lahkeenpituus. Jalkani ovat varmaan kutistuneet pesussa, mitäs lotraan liian kuumassa suihkussa.
© 2009 — 2024