Vietin viikolla vaatehuoltoiltaa. Aikomuksenani oli silittää pesun jälkeen ryttyyn kuivuneet vaatteet, kiristää parin lähtöaikeistaan ilmoittelevan napin ompeleet ja näyttää nukkaleikkuria neulepuseroille.

Silitystarkkuuteni ei sitten ollutkaan ihan totutulla tasolla illan pimeinä tunteina häärätessäni: muutaman neuleen käsittelyyn tuhrautuikin tunteja heittäydyttyäni hivenen hysteeriseksi. Harmaat eivät oikeastaan edes siistimistä kaivanneet, mustiinkin riitti muutama minuutti nukkaleikkuria. Mutta tummansiniset! Aaaaaaaargh.

Onpas nimittäin käynyt useampaan kertaan niin, että olen ostanut hyvänmallisen neuleen parissa tai kolmessakin värissä – harmaana, mustana ja tummansinisenä. Nyt havahduin huomaamaan, että samaan aikaan ostettujen, samanlaisten paitojen elinkaaret ovat olleet varsin vaihtelevan mittaisia. Harmaat sen kuin porskuttavat vuodesta toiseen, mustat roikkuvat mukana mutta tummansiniset… Ne näyttävät nuhjuuntuvan jo matkallaan kassalta kotiin.

Keskenään samanlaisia neuleitani käytän suurinpiirtein saman verran, joten en suostu uskomaan sinisten paitojeni kulahtamisen olevan yksin käyttäjän syytä. Tutkimusaineistoa olen ehtinyt vuosien varrella keräämään niin COS:ilta, Whyrediltä kuin Comme des Garçonsiltakin: tummansinisillä villapaidoillani on aina heikoin happi, oli matskuna sitten 80/20 -villa-polyestersekoitetta, merinovillaa tai kashmiria.

Nyt sitten siivosin tummansinisiä puseroitani ensin nukkaleikkurilla, sitten kashmirkammalla raaputellen. Nöyhtä kyllä lähtee, mutta neuloksen pintaan jää leijumaan karvaista kuituhöttöä. Tuhnuisen ja takkuisen näköinen pinta tuntuu oikein ilkkuvan siistijälleen – myöhän ei lähdetä, myö jäädään ja ollaan kohta uutta nukkaa!

Sitten paloi käpy: sheivasin neuleeni tylsistynyttä ladyshaverin terää apunani käyttäen. Toimii, kunhan kärsivällisyyttä piisaa eikä terää liiemmin paina tai vetele ympäriinsä. Riskit rei’ittymisestä ovat kuitenkin sen verran suuret, että käyttäisin tätä kikkaa viimeisenä keinona silloin, kun paitaa ei enää muukaan tunnu tarpeeksi siistiksi pelastavan. Pienenpieniä ja tiukaksi pingoitettuja alueita hellästi käsitellen ja riskit tiedostaen ihan toimiva konsti – mutta omalla vastuulla sitten!

Seuraavana päivänä törmäsin Sissiin, jonka arvelin vaatesuunnittelijana ja noin muutoinkin muotialan 360°-ammattilaisena tietävän, miksi tummansiniset puseroni ovat aina suttuisen näköisiä muunväristen pärjätessä mainiosti. Ja löytyihän se selitys Sissiltä: syyllinen on kuulemma väriaine, indigo. Tummansininen väriaine on kuulemma niin raffia kamaa, että se jättää jälkeensä värin lisäksi muunkinlaisia ominaisuuksia – kuten nyt esimerkiksi tämän nuhjuuntumisen ja nyppyyntymisen.

Ja minä kun suunnittelin alkavani naiseksi, joka pukeutuu vain tummansiniseen. Täytynee keksiä vaihtoehtoinen suunnitelma talvikauteen.

Kuvituksena neuleita, joita en to-del-la-kaan osta:
Maison Martin Margiela Men’s Elbow Patch Cardigan, $596
Comme des Garçons Play Men’s Intarsia Cardigan, $466
A.P.C. Thick Raglan Sweater, $310
Wood Wood Celesse Sweater, $220
kaikki totokaelo.com