Yöllinen, todella kovaa ääntä pitänyt raekuuro oli aamun tultua laantunut pelkäksi aggressiiviseksi vesisateeksi ja navakaksi tuuleksi. Teki mieli pukea päälle jotain lämmintä ja pehmeää, joten kaivoin talviteloilta paksuimman villatakkini.
Koitti töihinlähdön aika ja nappasin itsevarmoin elkein naulakosta sadetakkini. Olin hetkellisesti jopa hieman ylpeä – fiksu tyttö, vaatteet sään mukaan. Kiskoin sadetakin lämpöisen villatakkini päälle.. Ja kuulin Janin repeävän riemuisaan nauruun.
Vilkaisin peiliin ja ymmärsin varsin hyvin, mikä herraa huvittaa: vihreä, väljälinjainen ja jäykkä kumitakki yhdistettynä poikkeuksellisen muhkeaan villatakkiin… Noh, kaulasta alaspäin näytin saksalaiselta poliisilta, joka ei taatusti ole jättänyt yhtään partioreittien varrelle sattunutta bratwurst-, pretzel- tai dönerkojua testaamatta.
Tilanne ei varsinaisesti korjaantunut takkia vaihtamalla. Yhtä kinnaavan ja massiivisen lopputuloksen sai aikaan myös vihreällä parkalla sekä tummansinisellä villakangastakilla. Vihreä parka takkivaihtoehtona ei olennaisesti onnistunut muuttamaan lopputulosta, paitsi ehkäpä mielikuvat siirtyivät poliisivoimista enemmänkin armeijan puolelle. Tummansinisellä takilla peilikuva muistutti hartialinjan osalta jenkkifutaria.. Mikä oli tietty hivenen ikävää huomata nyt, koska muistelisin viime keväänä käyttäneeni tätä vaateyhdistelmää useinkin.
Jätinpä siis villatakin odottelemaan yhteensopivaksi todetun toppatakin paluuta, kiskoin kiireessä päälleni ohuen bleiserin ja paikkasin tilannetta muhkealla villahuivilla. Kotiin tullessani loin takkinaulakkoon halveksuvia ja inhonsekaisia katseita – petitte minut.
Kuvan minimalistinen takki ei mitä todennäköisimmin olisi ollut yhtään muita takkejani suotuisampi valinta jättivillatakilleni, mutta sitä kohtaan en vielä kanna kaunaa. Lisäksi se olisi yksi vaihtoehto aikuistakkikaipuutani paikkaamaan.. Olkoonkin, ettei kaulukseton takki kyllä tule toimimaan Suomen talvessa. Eikä kyllä syksyssäkään, jos säätarjonta on tätä tasoa.
A.P.C. Minimalist Coat, 430 €, apc.fr
