kantajansa näköinen kaapu

COS V-neck Silk Shirt Dress, cosstores.com

Syyllistyinpäs eilen shoppailusynneistä perinteisimpään: illalla oli menoa eikä kaapissa muka mi-tään päällepantavaa. Siispä sovittelin kaupungilla hivenen epätoivoisena, vaihtelua kaipaavana ja rahoistaan nopeasti eroon haluavana myöskin asioita, joilla ei ole minun tai tyylini kanssa mitään tekemistä. (Noh, nytpäs tiedetään sitten sekin, että hopeisessa vekkihameessa näytän ylipainoiselta silakalta.)

Vaikka tarkoitusperäni olivatkin täysin väärät, oli lopputulema kuitenkin mitä onnekkain. COS:in tangolla minua nimittäin odotteli tummansininen, väljälinjainen, kauniisti laskeutuva pesusilkkinen kaapu, jonka voi pukea sekä mekoksi että kevyeksi kesätakiksi. Tällaisella vaahtosammuttimen mittaisella helma on pidempi kuin mallilla kuvassa, itse lasken sen pelkäksi plussaksi. Ei tule jäämään yhden illan jutuksi tämä, sen voin taata.

Mutta sellaista olen tässä viime aikoina pistänyt merkille, että COS:kin tuppaa kieltämään tätä nykyä vesipesun noin jokaiselta vaatteeltaan, joka ei ole 100% puuvillatrikoota. Tätäkään kaapua ei saisi vesipestä, mutta kaapissani taitaa olla saman puljun identtisen näköisestä silkkikankaasta tehty paita, jonka kohdalla vielä pesulupa annettiin. Sitä paitaa on pesty niin ohjeiden mukaan kuin hups vahingossa normipyykin seassakin, eikä ole mennyt miksikään.

Summa summarum: korpeaa tämä naistenvaatemerkkien nykytapa kieltää ihan tavallisten, yksityiskohdattomien ja normaaleista materiaaleista valmistettujenkin vaatteiden pesu ihan vain varmuuden vuoksi. Joten kun tuuletus ei tälle enää riitä, aion kyllä muina kapinallisina pestä tämänkin hellästi käsin silkkipesuainetta käyttäen. YOLO.

COS V-neck Silk Shirt Dress, 150 €, cosstores.com

näe metsä puilta

Forest (http://www.forestapp.cc)

Nyt-liite vinkkasi tästä mobiilisovelluksesta jo viikonloppuna, mutta katseeni oli näemmä sittenkin päässyt irtautumaan hetkeksi somesta ja meinasin jo missata tämän kaltaisilleni kirjoitetun uutisen. Mutta onneksi en, sillä tänään olen pitänyt puhelinta pöydällä ja kasvatellut puita!

Puhelimen näpräämisestä on päässyt muodostumaan jonkinlainen paha tapa tai pakkomielle. Isommassa seurueessa osaan pitää luuria myös laukussa, mutta kotisohvalla käytöstavat ovat olleet toiset. Eniten laiminlyön puhelimella itseäni. Kysykää vain, kuinka monta laatusarjaa ja -leffaa olen katsonut Netflixistä noin 60-prosenttisesti. Lehdet päätyvät pinoihin puoliväliin asti selattuina, kirjojen lukeminen on katkonaista. Koiran nuuhkiessa lähipuiston puita sormenpääni sinertyvät niin näytön valosta kuin talvipakkasestakin.

Puhelimen piilottaminen kotiin tultaessa on tuntunut kuitenkin aivan liian ehdottomalta, enkä minä jaksa elää asioita itseltäni jyrkästi kieltäen. Joskus pitää googlata heti tärkeitä asioita ja epäolennaisuuksia, tarkistaa maailman tila, laittaa kaverille tekstari tai pitää rönsyilevää pikaviestikeskustelua yllä tuntitolkulla. Avuksihan nämä laitteet luotiin.

Pakonomainen puhelimen räplääminen minuutin välein sen sijaan harmittaa ja siitä olisi kieltämättä varaa hieman tinkiäkin. Kieltojen sijaan päätin lähestyä asiaa leikin kautta – tai siis ladata vielä yhden applikaation, johon koukuttua.

Forest istuttaa puhelimen näytöllesi puun, joka kasvaa puolessa tunnissa täyteen loistoonsa, jollet tapa sitä käyttämällä puhelintasi johonkin muuhun. Puista kasvaa joka päivä oma pieni metsäpalsta, joka on juuri niin vehreä tai pystyynkuollut kuin käyttäjänsäkin.

Sillä se lähtee millä se on tullutkin, sanovat – ehkäpä siis myös puhelinaddiktiot applikaatiolla. Suosittelen lämpimästi kaikille kohtalotovereilleni, jotka ovat missanneet liikaa tärkeitä juonenkäänteitä ja sporapysäkeitä puhelimen pauloissa ollessaan.

Forest, forestapp.cc, iOS ja Android -laitteille

moderni martta, osa 1

No more nukka!

Aamuhässäkässä ne parhaat oivallukset näemmä syntyvät!

Puikoilla kudotun näköisellä harmaalla kašmirneuleellani on kieltämättä monia hyviä ominaisuuksia, mutta myöskin yksi hieman ikävämpi piirre. Unelmanpehmeä ja hieman haituvainen pinta tuppaa nimittäin kuroutumaan pieniksi nukkapalleroiksi hankaukselle altistuvista kohdista. Kyljet näyttävät hieman nuhjuisilta jokaisen käyttökerran jälkeen, se etumuksen kohta, jonka eteen kerin käteni puuskaan, sentään vasta muutaman.

Olen yrittänyt raaputella ongelmakohtia hellästi kašmirkammalla, mutta hieman aristellut toimenpidettä. Kampa jättää jälkeensä kasan irtonöyhtää, enkä varsinaisesti haluaisi karstata rakasta turvapaitaani ohuemmaksi jopa useampia kertoja viikossa…

Tänä aamuna harjasin takkuja tukastani pois peilin edessä, kunnes huomasin puserossanikin hienoista nukkaa ja vanuttumista vähän siellä sun täällä. Ennen kuin ehdin asiaa enempää oikein ajattelemaankaan, kuljetti käteni kantamansa jouhiharjaksisen Mason Pearson -hiusharjan liukumaan paidan nyppykohtien yli. Jälkeen jäi vain sileää. 

Mutta harjaanpas ei jäänytkään juuri mitään! Tästä uskaltaisin vetää johtopäätöksen, että hiusharjalla silittely ei vienyt neuleestani mitään pois – se vain avasi takut.

Nukkapintaisten neuleiden kanssa kamppailevat, kaivakaahan siis aitokarvaiset hiusharjat laatikoistanne! Näppituntumalla sanoisin, että vinkki toimii parhaiten hieman suurempisilmukkaisille neuleille, oli materiaali sitten villaa tai kašmiria. Tekokuituja sisältävät eivät tunnu nypyistään oikein palautuvan: muovi ei palaudu muotoonsa millään, vaan jää törröttämään törhölleen.

Harjan tuskin tarvitsee olla juuri Mason Pearson, vaikka moista mitä lämpimimmin suosittelen ihan hiusasioihinkin. Mikä tahansa luonnonjouhiharja ajanee asiansa, tällaisella suht napakalla takkujen selvittelyyn riittivät pienet ja hellät kertasipaisut. Älä paina, älä raasta – haluat availla vanuttuneita kohtia, et tehdä niitä.

Ehkä tällä suht spesifillä vinkillä ei kannata Niksi-Pirkkaan pyrkiä, mutta toivottavasti jotakuta teistä nyppii vähemmän tämän avulla. Lisää moderneja marttaneuvoja otetaan vastaan!