09/05/10

Terkut Nykistä! Hienosti on reissu startannut. Eilisilta meni vähän sumussa, edes huikea innostus ei riittänyt täysin paikkailemaan aikaeroa. Täällä on aivan huikean tuulista – 14. kerroksessa olevaan hotellihuoneeseen on kuulunut koko ajan pelottava tuulen ulina, sellainen jollaista en ole koskaan aiemmin kuullut tai tiennyt oikeastaan olevan olemassakaan. Yöunet olivat hieman katkonaiset siihen saakka kunnes muistin mukaanotettujen korvatulppien olemassaolon. Mutta se nyt on pientä – kuulunee asiaan.

Sunnuntaiaamu alkoi täällä asuvien kavereiden kanssa mukavalla brunssilla ja hyvin sokerisella jenkkiaamiaisella Supperissa East Villagessa, jatkui kaveripariskunnan kotona kahvilla ja juustokakulla. Seuraavat kuusi tuntia laukkasimme kaiken tankkaamamme sokerin ja kofeiinin voimin ympäri kaupunkia, ihastellen ja nautiskellen. Ihania pikkuliikkeitä, nettikauppojen kaikki ilot ovat vihdoin käsinkoskeltavissa – tämä on kylläkin huomattavasti tuskallisempaa näin livenä. Kun kotikoneella tajuaa olevansa pennitön, voi vain painaa sitä ruksia siellä selaimen yläkulmassa. Noh, onneksi kaikkea ei tarvitse saada… Jos voisi haalia itselleen kaiken tahtomansa, tuskin sitä enää mitään arvostaisi oikeasti kuitenkaan. Ihanaa on myös vain hipelöidä ja haaveilla.

Noh, jotain tarttui kuitenkin mukaankin. Ihanaa ja ah, niin epäkäytännöllistä – ranskalainen pellavainen potkupuku A.P.C.:ltä. Tuon näköjään Euroopan takaisin pala palalta.

Napsin myös kuvia tämän viikon kodistamme, mutta kun kello on nyt näköjään aamuviisi Suomen aikaa, käskee sisäinen kelloni vetäytyä hotellin turistia hellivän Tempur-sängyn uumeniin. Palataan pian!

toinen yritys

Hyvältä näyttää Nykiin lähtö tällä kertaa: liput hallussa, hotelli varattuna, laukut niin pitkälle pakattuna kuin pari päivää ennen lähtöä vaan olla voi. Koputellaanpas puuta nyt – toistaiseksi ei tuhkapilviä, ei lakkoja. Kiitos Kreikan, euron kurssi on tosin kehnompi kuin mitä se olisi ollut kolme viikkoa sitten, mutta minkäs teet.

Vielä pitäisi rutistaa huominen työpäivä, illalla jätetään arjen huolet taakse pitkään odotetun Editorsin keikan avulla ja lauantaina saavat sinivalkoiset siivet kuskata meidät sinne uudelle mantereelle maistelemaan maailmaa. Saattaapi siis olla täällä blogin puolella hiljaisempaa parin päivän ajan, mutta toivottavasti meillä on sitten senkin edestä mukavaa jaettavaa sitten reissun päältä ja sen jälkeen. Otamme kyllä koneen sekä kameran mukaan ja yritämme postailla, mikäli se ei nyt aivan liian monimutkaiseksi muodostu.

Palataan pian!

uusiks män

Emme sitten päässeet matkaan lauantaina, eikä lähtö onnistu vielä maanantainakaan. Nyt otetaan aikalisä ja yritetään reissuunlähtöä uudestaan kolmen viikon päästä. Matkan lykkääminen päivällä tai parilla olisi taatusti pidemmän päälle rasittavaa – on hankalaa elää koko ajan lähtövalmiudessa ja päivystää pilven hälvenemistä, innostua aina uudelleen ja pettyä jälleen. Tokihan loman siirtyminen hieman harmittaa, mutta meillähän on kaikki kuitenkin vielä niin hyvin. Mikäpäs täällä on kotona möllötellessä, töihinkin on huomenna itse asiassa melko mukavaa mennä, kun mitään ei voinut perjantaina lähtiessään jättää maanantain huoleksi. Ja loman odottaminen ja suunnitteluhan on toisinaan melkein yhtä mukavaa kuin itse lomailu – nyt saimme parikymmentä lisäpäivää surffailulle ja suunnittelulle, ehkä tässä ehtii vielä hieman kartuttamaan matkakassaakin!

Kaiken muun pystyi siirtämään muutaman viikon päähän, nyt harmittaa vain tiistaisen The Whitest Boy Aliven keikan missaaminen. Voisi tietysti yrittää soittaa lipputoimistoon ja kysyä, josko tämänkin voisi siirtää yhtä näppärästi kolmen viikon päähän kuin lennot, hotellit ja muut suunnitelmat. Synttäreitäni juhlin nyt Suomessa, mutta eipä se vanheneminen muuksi muutu vaikka kuinka maisemaa vaihtaisi.

Suunnittelu ja innokas odotus siis jatkukoon. Onneksi aika tuntuu nykyään kuluvan niin hurjaa vauhtia – tuskin huomaammekaan, kun matka taas kolkuttelee oven takana.

Tämä sopivasti köpö aurinkolasien kantamiseen tarkoitetulla pussukalla varustettu vyö puhuttelee minua jostain syystä. Olkoonkin, että kotelosta kieltämättä tulee hieman mieleen halonkokoisille kännyköille tarkoitetut vyölaatikot.. Mutta ehkäpä tämä olisi oikein yhdisteltynä paitsi turistin paras kaveri, myös mitä melkoisen söötti asuste.

Tai sitten tämä pokkarinkin ja pikkuhilut sisuksiinsa vetäisevä versio… Tämä on kyllä hieno ainakin päälle pukemattomana, mutta pitkä pussukkarivistö saattaisi olla jo kaukana helposta ja käytännöllisestä ja voisihan tästä tulla jo vähän sellainen yliyrittämisenkin fiilis. Mutta oma laukku kirjalle, kiehtovaa!

Noh, onneksi en taida pystyä shoppailemaan taskuvöitä enkä oikeastaan mitään muutakaan ennen reissuun lähtöä – kaikki rahat ovat jo dollareina ja tili pitkälti nollilla. Säästötapahan se tietysti tämäkin on, nyt vain toivotaan etteivät valuuttakurssit pääse suuremmin heittelehtimään tulevien viikkojen aikana, ainakaan huonompaan suuntaan.

Awai Leather Belt and Sunglasses Case, 137 €, Awai LEather Book Bag, 359 €, bstorelondon.com