pyhiinvaellus

Très Bienvihdoin viimein!

Tuntuu hauskalta kävellä sisään liikkeeseen huomaten että kaikki on tuttua. Myyjät, jotka toimivat malleina kaikissa liikkeen nettisivujen esittelykuvissa. Vaatteet, jotka olen katsonut läpi useamman otteeseen verkossa. Mikä parasta, se mainio tunnelma joka vallitsee verkkokaupassa myös välittyy kaupan puolelle. Vai olisiko kenties niin, että tämä menee toisin päin? Noh, oli miten oli, verkon kautta tutuksi tullut moitteeton palvelu on – jos mahdollista – vielä parempaa paikan päällä.

(Johtuikohan hyvä palvelu siitä, että ilmoitin sisään kävellessäni tultuani täyttämään mukana raahaamaani isohkoa matkalaukkua, vaiko ihan vain yleisestä palvelualttiudesta? Mene ja tiedä.)

Vierailu oli kuitenkin erittäin viihtyisä, tämä siis siitä huolimatta etten edes ostanut mitään. Älkää käsittäkö väärin, tämä ei johtunut siitä, ettei liikkeessä olisi löytynyt hienoja vaatteita – päinvastoin. Ongelma oli lähinnä siinä, että suurin osa kaikesta omaa kokoani olevasta oli jo loppuunmyytyä. Tätä se on, sesonkien välissä.

Lopputuloksena oli kuitenkin lähestulkoon täydellinen pyhinvaellusmatka. Paitsi että liikkeen Kajsa-russelilla taisi olla vapaapäivä, kun ei ollut duunissa. Ensi kerralla parempi tuuri?

lomakuvatuokio, osa 2

Lisää lomakuvia! Kun ollaan käyty matkoilla, puhutaan kotiin palattua aina tietysti ensimmäisenä lomasäästä. No, kaikenlaista piisasi: alkuviikolla viileää tuulta, keskiviikkona tihkusadetta ja loppuviikkona hellettä. Säätiedotuksia tihrustaneina tiesimme, että keskiviikkona kannattaa mennä museoon. Muutkin olivat ilmeisesti nähneet samat tiedotukset, jono oli aamulla melkoinen. Lippujahan toki saisi ostaa netistä ja tulostaa etukäteen, mutta emme kai me nyt moiseen järjestelmällisyyteen lomalla sortuneet. Ennen lomaa ei uskaltanut tällä toisella matkaanlähtöyrittämällä enää ostaa verkosta piletin pilettiä, kumpikin taisi odotella pelonsekaisin tuntein tuhkapilven yllättävää hyökkäämistä ja reissun peruuntumista vielä lentokentällä lähtöportilla istuskellessaankin.

Huikea paikka tuo MoMA. Kehtaako myöntää, että kuusi valtavaa kerrosta toinen toistaan upeampia nykytaideteoksia taisi olla kuitenkin hieman liikaa yhdellä kertaa nautiskeltavaksi? Olo oli poistuessa hieman ähkyinen.

Onneksi taiteesta sai nautiskella myös museon seinien ulkopuolella. 8th Avenue/14th Street -metroasema oli täynnä aktiivisesti puuhastelevia pieniä pronssipatsaita. Hyvä, että maltoimme nousta junaan patsaiden ihastelulta. MoMA:n museokaupasta löytyneen turhan mutta ihanan taikurin hatun Inke suostui jättämään kauppaan viidentoista minuutin kitinän jälkeen. ”Mutkumähaluun!”

Kuinkas ollakaan, taikurinhatusta pomppasi mystinen punainen taikakäytävä ja viinin riivaama Harry Potter!

Kuten jo tulikin mainittua, nautittu ruoka ja juoma oli kaikkialla todella maittavaa ja hyviä ravintoloita löytyy toki joka lähtöön ja joka tarpeeseen. Meatpacking Districtillä sijaitseva Pastis oli pätevä paikka, erityisen hauskaa oli lukea sitten kotona iltapäivälehdestä että kyseinen rafla on osa Sinkkuelämää-turistikierrosta kun Manhattanin neitinelikko on siellä ilmeisesti jossain vaiheessa sarjaa ehtinyt lounastamaan. Tätäpä emme tosiaan tienneet, onneksi sisään pääsi hienosti ilman Blahnikejakin baskerissa, pipossa ja tennareissa.

Keskiviikkoiltana piti vähän yrittää, laittaa jalkaan kengät joilla ei pysty joko korkojen, uutuudenkarheuden tai näiden yhdistelmän takia oikeastaan edes kävelemään ja mennä syömään hieman fiinimmin Cortoniin. Inkellä jalassa uudet tolpat Rag & Bonelta, Jan puolestaan sai vihdoin kauan haikailemansa broguesit joita ei ehditty tässä välissä enää kuvailemaan kun piti jo kiiruhtaa tehdyn pöytävarauksen perään.

Torstaina olikin hyvä sulatella edellisillan herkkuja ja elämystä taapertamalla yli Brooklyn Bridgen. Siellä se Vapaudenpatsas möllötti – lähempää sitä voi mennä katsomaan sitten seuraavalla kerralla. Perinteisiä turistinähtävyyksiä laukoimme melko vähän, monia olemme nähneet niistä kuitenkin jo aiemmilla matkoillamme. Aika meni silti aivan hirvittävän nopeaa vauhtia, vaikkemme oikeastaan mitään tehneetkään… Mutta parasta lomalla on se tallustelu, eri kaupunginosien tutkailu ja fiilistely, kadulla kulkevien ihmisten tiirailu kahvikupin tai viinilasillisen takaa, hyvä ruoka, hyvä seura ja VAATEKAUPAT! Jos nyt rehellisiä ollaan, kai sitä edes muotiblogissa saa?

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Ja äkkiä takaisin, keskenhän tämä homma jäi.

lomakuvatuokio, osa 1

Tämä on niin tätä. Ensin ne meuhkaavat viikkotolkulla siitä, että ovat lähdössä lomalle, sitten ne tulevat takaisin ja pakottavat katsomaan niitä iänikuisia lomakuvia. No, kai se kuuluu asiaan. Huono laatu, olemattomat rajaukset ja mystiset kuvakulmat toki kuuluvat perinteisesti lomakuviin, mutta meidän kuvat eivät nyt tällä kertaa järjesty täysin edes aikajanaan. Aika tyypillistä.

Manhattanilla majailimme, tässäpä pala saarta ikuistettuna Brooklynin sillalta katsellen. On siellä suurta ja korkeaa. Vaikka onkin maailman suurin tuppukylä.

Ensimmäisinä päivinä oli aivan huikean tuulista, televisiossa puhuivat jopa myrskystä. Lentokone heitteli hieman ikävähkösti (no ok, ehkä vain hieman lentopelkoisen Inken mielestä) laskeutumisvaiheessa tuulenpuuskien mukaan, lisäksi tuuli ulvoi yöllä neljännessätoista kerroksessa olevaan hotellihuoneeseen todella hämmentävällä volyymillä.

No, ei se nyt kyllä ihan myrskyltä tuntunut, ainakaan istuskellessamme Central Parkissa. Aurinkoista oli, ei kylläkään mitenkään huikean lämmintä. Ja joo, pari reissuamme edeltävää viikkoa oli NYC toki kylpenyt lämmössä ja helteessä. Kymmenkunta lämpöastetta on toisaalta ihan toimiva keli kaupunkilomalla – eipähän tarvitse hiki päässä rampata ja pelätä lämpöhalvausta.

Teknologiankin tuulet toki puhalsivat. Lasikuutio-Apple Storessa oli toki pakko käydä omin käsin toteamassa, että se kaiken mullistava iPad on oikeasti olemassa. Aika herkku, olkoonkin että parin minuutin näpertelyn jälkeen sai tuon mystisen laitteen todeta olevan oikeastaan vain jättimäinen iPhone. Emme kylläkään ostaneet mukaamme omaa, eipä sillä täällä Suomessa kai vielä paljoa tekisi kun ei ole paikallisia applikaatioita juuri tarjolla eikä tuohon mahdu edes suomalainen sim-kortti. Vaikka mieli olisi kyllä tehnyt. Ku oishan se siisti.

Vaatekaupoissa kävimme. Lähes jokaisessa, joka vastaan tuli. Ainakin melkein.

Kuvat on napsittu nettikuolaussuosikki Oakin liikkeestä, mutta ei liene tarvitse erikseen mainita että muitakin hyviä liikkeitä tuolta toki löytyi. Täytynee listata muutaman hyvän liikkeen osoite tänne blogiin, jos joku joskus vaikka matka- ja shoppailuvinkkejä sattuisi kaipailemaan. Helppo ratkaisu vaatteita NYCistä etsivälle? Pörrää Sohossa, pidä silmäsi auki. Kivoja liikkeitä on edessäsi, takanasi, oikealla, vasemmalla, ylhäällä ja alhaalla. Ja varmasti vielä jossain muuallakin. Tarjonta on ihan huikeaa, olkoonkin että osaa liikkeistä ei kyllä oikeastaan erota toisistaan kun tarjonta on niin kovin samankaltaista. Se ei toki haittaa, jos tarjottu tyyli sattuu miellyttämään silmää…

Kävelimme viikon aikana aivan holtittomia määriä, jalankulkija kun saa kaupungista aina paremman kuvan kuin maan alla kiitäjä. Viikon metropassi ($25) tuli kuitenkin varmuuden vuoksi hankittua eikä se nyt aivan hukkaankaan mennyt. Asemat ovat pieniä, ahtaita ja hieman kuumottavia, mutta reitit melko selkeitä ja helppoja hahmottaa.

Loput lomakuvat huomenna, pitäkäähän ansaittu tauko matkaselostuksen uuvuttavasta kuuntelemisesta niin jaksatte sitten esittää taas kiinnostunutta siellä ruudun toisella puolen!