Titityy! Olimme viikonloppuna Visit Swedenin reissulla Tukholmassa riemukkaan bloggaajaseurueen kanssa viihtymässä ja vilkuilemassa Ruotsin menoa.

Stellageen maailman hienoin ja täysin peittelemätöntä kateutta aiheuttava sorsahattu naurattaa edelleen, muu kuvassa näkyvä ei niinkään. Kaikki, mm. kuvassa näkyvä lempimekkoni sekä edesmenneeltä mummoltani saatu, tunnearvoltaan korvaamaton kaulakello on nimittäin hukassa. Totaalisen käsittämättömien lentosekoilujen seurauksena edellinen havainto matkalaukustani on tehty Kööpenhaminassa. Täysin loogista, kävinhän sentään melko lähellä Tanskanmaata.

Aamulla oli kieltämättä hieman orpo olo, kun kotoa ei valitettavasti löytynytkään tuplakappaleita kaikesta arkisin tarvittavasta. Hammasharjat saimme illalla R-kioskilta, kylppärin kaapista löytyivät tahnanjämät, deodorantti jota en ottanut mukaan koska epäilin sen loppuvan kesken reissun sekä elämää nähnyt hiusharja, jolla ei kyllä näin tarkemmin ajatellen olisi enää mitään syytä olla siellä kaapissa. Käsilaukussa oli kivipuuteri, kotoa löytyi vain valikoima lähinnä naamiaiskäyttöön suunniteltuja luomivärejä sekä talvenkalpealle iholle totaalisen sopimattoman värinen räikeä poskipuna, jota en kuitenkaan olisi voinut käyttää kun ei ollut sivellintä.

Ilman meikkiä oleminen ei ole ongelma, mutta jos mieliala on alhaalla ja vointi kehnohko sekä väsynyt, pieni ehostus olisi saattanut tehdä terää. Hiustenkuivaaja oli onneksi jätetty kotiin, mutta tänä aamuna se päätti toistaiseksi selvittämättömästä syystä sammahtaa (tai kuolla) puolen minuutin föönäämisen jälkeen. Luonnollisesti laukusta löytyivät myös ehdottomina luottovaatteinani pitämäni kaappini yksilöt, olinhan suunnannut matkaan tyylitietoisten kaunotarten ja komistusten seurassa.

Voi sun juukeli sentäs. Nyt jurppii. Pitäkää peukkuja, minä taidan vetäytyä loppuillaksi muistelemaan maailmaa kiertäviä tavaroitani ja listaamaan ylös kotoa nyt puuttuvia välttämättömyyksiä ja lempiasioitani.