Parhaimmillaan taidelasiesineistä läpi menevät, kukkasilta tuoksuvaa ja litrahinnaltaan pöyristyttävän kallista litkua sisältävät pullot muodostavat kauniita asetelmia kampauspöydille tai kylppärin kaappiin. Alkoholin, kukkaisuutteiden ja synteettisten tuoksujen muodostama neste muuttuu suihkenapin painalluksesta iholle matkatessaan mielikuviksi, muistoiksi, glamouriksi ja jopa osaksi minäkuvaa. Ehkä vain nainen voi tämän ymmärtää.. Eikä välttämättä meistäkään jokainen.
Vaikka hajuvesi on näkymättömyytensä vuoksi päivittäisen pynttäytymisrutiinin päällisin puolin vähäpätöisin osa, ainakin allekirjoittaneella on jotenkin kummallisen alaston olo, jos oma tuoksu pääsi unohtumaan ennen ovesta ulos ryntäämistä. Takana on sitä paitsi tämän asian suhteen hieman tuskaisissa merkeissä kulunut heinäkuu. Oma tuoksuni loppui, sitä ei myyty Helsinki-Vantaalla, ei Charles de Gaullen lentokentällä ja Stockakin oli poistanut tuoksun valikoimistaan. Kicksistä olisi kyllä löytynyt, mutta pihiyksissäni en ollut valmis maksamaan siitä siellä pyydettyä summaa.
Ratkaisun keksimistä ja tilipussia odotellessani hölväsin ranteisiin ja kaulalle milloin mitäkin tuoksunäytettä, joka laatikoideni pohjalle oli vuosien varrella päätynyt. Toivoin jopa keksiväni näiden joukosta jonkin ratkaisun, johon rakastua – miksi olla naimisissa tuoksun kanssa, jota ei edes saa juuri mistään? No, tuoksunäytteiden joukossa oli kukkaista, vetistä ja mystistä, muttei mitään omaa.
Jonkin verran vaihtelua kaipaan kuitenkin minäkin. Jumitettuani Stella McCartneyn Stella-tuoksussa vuodesta 2005 lähtien suostuin nappaamaan viime kevään Portugalin reissulta mukaani kyseisestä tuoksusta kevyemmän Sheer-version. Talven ja kevään aikana lotrasin vielä menemään pari pikkupulloa perinteistä versiota, kunnes hetken huumassa ja tuoksunkipeänä tilasin Strawberrynetistä tuoksustani tuhdimman version, Rose Absoluten.
Toimii ja tuntuu omalta, myös tämä tummempi versio tuoksusta. Vaikka olen itse tullut tuoksulleni vuosien varrella varmaan jo hieman hajusokeaksi ja saatan suihkuttaa hajuvettä ylleni kerralla hieman liikaa, tuoksua suihkutellessani minulle tulee kotoisa olo. Siinä on mukana muistoja – tuntuu, että juuri tältä minun kuuluukin tuoksua. Voi olla, että joku muukin jo yhdistää tämän tuoksun mielessään juuri minuun.
Stellassa on runsaasti ruusua, mutta se ei silti ole imelä tai ärsyttävän pirteän kukkainen. Se on pehmeä, tavallaan sensuelli ja voimakaskin olematta kuitenkaan ole mikään hengenahdistusta aiheuttava rouvatuoksu 80-luvulta. Se ei ole liian tyttömäinen, kesäinen, talvinen, juhlava tai arkinen. Se on täydellinen – minulle.
Jumitus siis jatkukoon, vaikka myös Cleanin tuoksuissa jokin minua puhuttelee ja tietyllä tavalla olisin valmis myös vaihteeksi kokeilemaan olisiko minulla useampia tuoksupersoonia. En vain ole vielä osannut päättää, olisinko Suihkunraikas, Lämmin Puuvilla vai Puhtaat Pyykit. Päätöstä on helppo lykätä, kun muistelee kummallista kuukautta ilman pullosta suihkauteltavaa ominaistuoksuaan.. Moisia puutostiloja on pyrittävä jatkossa välttämään.
(kuvat Strawberrynet, Clean Perfumes)
