sunnuntain tuoksu

Minulla ei ole hajuakaan (hihihi) siitä, miltä Byredon Sunday Cologne mahtaa oikeasti tuoksua, mutta tahdon silti! Ai näitä maalailtuja mielikuvia, kyllä niillä myydä voidaan..

Ensi-innostuksen jälkeen vaivauduin lukemaan hajuveden kuvauksen. Tuoksu on kuulemma ollut aiemmin myynnissä nimellä Fantastic Man, enpä sitten taida nimenvaihdon jälkeenkään kuulua tuoksun ensisijaiseen kohderyhmään. Tästä huolimatta aion tuoksutella tämän seuraavalla Byredo-visiitillä, josko se ei niin miehinen sitten kuitenkaan olisi. Sunnuntai kiinnostaa.

Fantastiseen sunnuntaimiestuoksuun on sekoitettu mm. tähtianista, kardemummaa, laventelia, suitsuketta ja sammalta – kuulostaa jotenkin aika pehmeältä ja rauhoittavalta yhdistelmältä. Sunnuntaiselta, siis. (Jos siis nyt unohdetaan ne sunnuntait, kun tuoksu kotona on lähinnä tukalan ummehtunut ja kotipizzainen.)

Byredo Sunday Cologne Eau de Parfum: 100 ml $220, 50 ml $145, byredo.com

molton brown

Tunnustettakoon: olen saippuahullu. Noin vuoden ajan taloutemme saippuoista on vastannut lähestulkoon yksinomaan brittiläinen Molton Brown – ah, mitä tuoksuja! Olen ehtinyt testaamaan reilussa kymmenessä kuukaudessa huolestuttavalta kuulostavan määrän Molton Brownin tuotteita – lähipiirini näköjään tietää, mistä tykkään ja lahjat ovat osuneet enemmän kuin kohdalleen. Suihkusaippuavaihtoehdoista koluttuna on nyt yhdeksän, käsisaippuoista kolme, vartalovoiteista neljä, lisäksi kokeiltuna on vielä yksi käsivoide sekä yksi tuoksukynttilä. Kertaakaan en ole joutunut pettymään.

Molton Brownin suihkugeelit ovat mielestäni täydellisiä: tuoksut ovat mielenkiintoisia, suht voimakkaita, mutteivät missään nimessä liian vahvoja. Koostumuskin on tarpeeksi tuhti, nämä eivät valu läpi näpeistä. Meillä on myös ollut pari sarjan käsisaippuaa: ihania tuoksuja ja riittoisia kuin mitkä. Marketin peruspumppusaippuat eivät kyllä ole kestäneet käytössä kolmea kuukautta, kuten nämä…

Saippuahulluuteni on sitten ilmeisesti sitä tasoa, että se noteerattiin Briteissä asti. Onnentyttönä sain Molton Brownilta testattavaksi minulle uusia tuoksuja lempisarjastani – ja voi pojat! Oikeaan osoitteeseen päätyivät, ja tulikuumiin suihkuihin. (Oikeasti, joskus tulen vielä saamaan palovammoja haikailtuani vielä hieman lämpimämmän veden perään..)

Olen tässä nyt kuukauden päivät kylveskellyt Molton Brownin kahden klassikkotuoksun seurassa – Heavenly Gingerlily ja Paradisiac Pink Pepperpod. Tykkään kyllä todella paljon myös Heavenly Gingerlilystä, mutta Paradisiac Pink Pepperpodin kanssa taidan kylpeä vielä vuosikausia! Roseepippurinen tuoksu on mausteinen mutta tyttömäinen – viimein jotain minulle, joka on kadehtinut Janin Molton Brown Re-Charge Black Pepper -suihkugeeliä. Tosin mustapippurisuihkugeelin aavistuksen maskuliininen tuoksu ei ole toistaiseksi onnistunut estämään minua ihan vähän vaan lainailemasta toisen pullosta. No, oli miten oli – saippua on saippua on saippua, ja sitten on Moltukka. Vielä kun noita tuoksuja saisi hajuvesinä…

Suihkugeelien lisäksi olen ihastunut sarjan vartalovoiteisiin. Viime syksynä sain Janilta työmatkatuliaisina Relaxing Yuan Zhi -setin. Siinäpä täydellinen tuoksu – suihkugeeliä piti saada lisää ensimmäisen putelin loputtua, nyt on toinen pullo menossa. Mutta vartalovoide se vasta pääsikin lyömään ällikällä! Onko olemassa voidetta, joka on täyteläinen, hyväntuoksuinen, ylellinen ja se vieläpä imeytyisi nopeasti? No on, kysäisepä Moltonilta. Tuon voiteen oltua vasta puolivälissä hamstrasin testimielessä Arlandan lentokentältä varuiksi vielä toisenkin Molton Brownin vartalovoiteen, ja kappas: sekin imeytyy salamana. Mielestäni tämä on pienimuotoinen ihme – talvisin toisinaan jopa hilseilevän kuivaan ihoon on testattu rasva jos toinenkin, ja käyttämättä ovat jääneet, kun jäävät lillumaan ällöttäväksi tahmaksi ihon pinnalle. Nyt olen testannut Molton Brownilta jo neljää vartalovoidetta, ja taitavatpa olla toistaiseksi ainoat vartalovoiteet, joita uskallan levittää iholleni muulloinkin kuin ennen nukkumaanmenoa.

Myönnettäköön, ovathan Molton Brownin tuotteet hieman normisaippuoita ja vartalovoiteita hinnakkaampia. Toisaalta olen huomannut omassa käytössäni 300 millilitran suihkugeelin kestävän kuukausikaupalla – näitä ei tarvitse hölvätä (tai niitä ei halua hölvätä..) samalla tavalla kuin markettikamaa. Kun se herätyskello pärähtää soimaan aina arkiaamuisin kello 6.15, tuntuu se lämpimien vällyjen välistä kömpiminen edes aavistuksen verran pehmeämmältä, kun suihkussa odottelee jotain hivenen juhlavampaa. Itselle, lahjaksi tai itselle lahjaksi – suosittelen lämpimästi. Kyllä, olen Moltonin jengissä.

Molton Brown -tuotteita saatavilla Stockmannilta tai osoitteesta www.moltonbrown.co.uk

shellac

Kerroinkin viime viikolla, kuinka kynsienlakkaus sujuu minulta kuin tanssi vain ja on lähestulkoon mielipuuhaani. Not.

Lakatuista kynsistä kuitenkin pidän, joten päätin antaa itselleni hetken hermolomaa ja kokeilin Shellac-lakkausta. Kyseessä on siis hybridilakka (mitä se sitten ikinä tarkoittaakin), joka kovetetaan kynsiin uv-valolla ja jonka tulisi pysyä paikallaan 14 vuorokauden ajan.

Epäilen, mahtaako sitten Shellackaan pysyä kahta viikkoa tällaisen rymy-Iitun kyydissä, mutta kokeillaan.

Toisaalta toivon, että pettyisin ankarasti näiden lakkojen pysyvyyteen. En nimittäin tiedä, haluanko kuitenkaan jatkuvasti olla maksamassa useampaa kymppiä kynsieni lakkaamisesta. Olkoon tämä kokeilu sellainen pieni hengähdystauko lakkaamiseen ja sen ainaiseen epäonnistumiseen kyllästyneelle kynsilakkarakastajalle.

Plus että olihan se kiva istahtaa työpäivän päätteeksi tuoliin, hörpätä kupista varsin kelvollista cappucinoa ja antaa jonkun toisen hoitaa kynsilakat kuntoon – vieläpä ilman lommoja, kiroilua ja kymmentä korjailukierrosta.

Nyt kun olen näköjään päässyt hemmottelun makuun, uskaltautuisinkohan joskus jonkinlaiseen kasvohoitoon? Viimeksi kävin ikävässä ja kivuliaassa ihonpuristelussapuhdistuksessa ennen vanhojentansseja. Te ette halua edes tietää, montako vuotta niistäkin kinkereistä on jo vierähtänyt.

Edellä mainittujen, lähes tavaksi äityneiden kauneushoitojen lisäksi olen elämäni aikana käynyt kerran pikamanikyyrissä (tammikuu 2010) ja kerran jalkahoidossa (kesäkuu 2008). Molempien villitysten takana olivat luonnollisesti Janilta sekä ystäviltäni saamat lahjakortit. Mitäpä luulette, koska tämä käsistä lähtenyt kauneushoitokierre oikein loppuu?!