tukkataikaa

Siinäpä kampaus, joka näyttää
a) ihan mielettömän hyvältä ja
b) helpolta toteuttaa.

Seuraavaksi menen käsipeilin kanssa kylpyhuoneeseen, vietän viisi minuuttia etsien pinnejä sekä vähintään vartin tökkien pinneillä niskaani, kiroillen. (Aikaansaamani rastatakun aion sulattaa huomisaamuna hieromalla siihen aimo lorauksen talouden jokaisesta hoitoainepullosta.) Uudestaan en yritä, koska käsipeili tippunee kädestäni jossain välissä kaakelilattialle aiheuttaen rikkoutuessaan seitsenvuotisen epäonnen kauden. Moisen kirouksen alaisena ei kannata ainakaan kampauksia kokeilla, sanokaa mun sanoneen.

Optimisti sisälläni kuitenkin kannustaa kokeilemaan… No, jos se peili rikkoontuu, minä en näe takaraivoani enkä tiedä miten pahasti epäonnistuin. Eiköhän takkuinen pinnikasa tunnu käsikopelolla kuitenkin lähes kampaukselta – hymyilkää kannustavasti, jos tuulenpesä tulee kaupungilla vastaan.

(Ohjeet ja kuva hairromance.com)

nykytila

Hiusten nykytila köpöinä Instagram-kuvina. Tartuinpa sitten tuumasta toimeen

Eilen värjättiin (lisää ja tummempia raitoja), tasoitettiin latvoja ja jätettiin otsatukka lyhentämättä. Aamulla sain kohtauksen, jätin suoristusraudat hyllylle noin ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen ja laitoin päähäni sellaiset papiljottipatukat. Tohotin niitä muutaman minuutin föönillä, suihkin päälle lakkaa ja menin pukeutumaan.

Sitten otin patukat pois. Rennot laineet olivat.. Täysi pyörremyrsky. Hurjat korkkiruuvit, muutamassa minuutissa! Harjasin niitä hieman auki, kiskoin pipon päähän ja lähdin töihin. Pakkanen ja villa ilmeisesti rauhoittivat tilannetta, koska työpöytäni ääreen istahdettuani lopputulema oli pitkälti tavoittelemani kaltainen. Pitkälti vahingossa.

Eikä tämä vahinko muuten varmasti toistu, kun yritän uudemman kerran… Ehkä tätä ei aivan tavaksi ota, mutta suoristusraudat saavat nyt hieman lepoa. Ja minä.

Kiitos Anna, taas meni nappiin!

kevättyyli

Monet blogit vouhkaavat pastellivärien kyllästämästä keväästä. Meikäläinen miettii harmaata. Vaihteeksi.

Kuvan tytöllä on kaikki enemmän kuin kohdallaan ja säiden salliessa ajattelin röyhkeästi kopioida hänen lookinsa. Äidin kutoma harmaa kashmirkauluri yhdistyy Samujin harmaaseen takkiin, jalkaan laitan lenkkarit. Keväthaaveeni ei itse asiassa eroa syystyylistäni oikeastaan mitenkään, mutta ei nyt takerruta pikkuseikkoihin…

Kuvan näytän myös kampaajalleni huomenna. Tahtoo vielä hieman tummempaa! Saa nähdä, leikkautanko pahasti venähtäneen otsatukkani takaisin teräväksi vai annanko roikkua vaan.

Jälkimmäistä vaihtoehtoa ilmeisesti kannatetaan: ihmiset ovat viime päivinä äityneet kehumaan hiuksiani. Minusta se on vähän jännää, edellisen kerran hiuksiani on nimittäin leikattu ja värikäsitelty marraskuun alkupuolella. Pitkäksi venähtänyt leikkuuväli ei ilmeisesti sitten ollutkaan niin huono juttu…

(kuva the-stylish-citizen.blogspot.com)