Mielestäni tiikerimekko (vai seepraako tuo kuosi nyt on, ota näistä sitten selvän) ansaitsi paremmankin kuvan. Tässäpä siis sovituskopiton, hälyttimetön, pölytön ja kamerakännykätön tulkinta, ollos hyvät.

Kiskoin uuden, kivan koltun heti aamulla päälleni, koska Lily juhlistaa kivan saittinsa aukeamista illalla enkä olisi ehtinyt piipahtamaan kotosalla virkistäytymässä töiden ja juhlien välissä. Kiireessä ajattelin mekon oman alushameen riittävän, mutta väärässä olin – samettireuna taittuu helmastaan mekon sisäpuolelle ja tarrautuu kynsin hampain villasukkahousujen pintaan. Tarkkana saa olla, ellei sitten halua mekkonsa muuntuvan välillä paidaksi. Tänään haluaisin mekkoni kyllä mielummin helmalla…

Mutta kiva se on silti, olkoonkin että kotoa poistuminen alkuun hieman ujostutti eläinkuoseihin tottumatonta.  Aika söötti se on kuitenkin kilttityttö-hihoineen ja -kaula-aukkoineen, vielä en tunnusta muistuttavani sitä kliseisintä eläinkuoseihin verhoutunutta rouvatyyppiä. Enkä taida yhdistää tähän mitään leokuvioista.. Ainakaan hetkeen.

Hyvää pitäydytään omissa asioissa -päivää kaikille lukijoille! Ollaan ystäviä, vaikkapa siellä Facebookissakin.