Unelmatilanteessa pukeutuisin ensi keväänä päästä varpaisiin 3.1. Phillip Limiin, mutta taitaapa olla tyytyminen inspiroitumiseen ja vaihtoehtoisiin ratkaisuihin. Beigen sävyt maistuvat edelleen, tummempi ruskea kiinnostaa etenkin jos kangas on samettia, syvä vaaleansininen tuntuu raikkaalta ja valkoinen nyt lumoaa puhtaudellaan ja freesiydellään joka kerta.. Kunhan materiaalit ovat kohdallaan ja leikkaukset siveellisiä – valkoinen on mielestäni väri, joka oikeihin paikkoihin laitettuna tekee asusta silkkaa täydellisyyttä (puuvillainen kauluspaita, kermanvalkoinen silkkipaita, täydellinen, väljälinjainen t-paita, valkoiset tossut..), mutta väärin käytettynä on mielestäni rikos ihmiskuntaa kohtaan (valkoinen tekonahka kaikissa muodoissaan).

Erityisesti rakastan noita pieniä kauluksia, jotka ovat raivanneet tiensä lähes jokaiseen asuun. Jotenkin niin sööttiä, mutta skarppia.

Ihanaa, että Phillip Lim ymmärtää pitää kiinni mustasta, harmaasta ja tummansinisestä myös kesämallistossaan. Aivan täydellisiä jakkuja sekä ihania minimittaisia mustia mekkoja, joissa mukana ripaus pronssiin taittavaa ruskeaa keventämässä tunnelmaa. Ihana on myös tuollaisen pehmeän vaaleansinisen, tummansinisen ja hiirenharmaan liitto, kovin harmoninen.

Parhautta.

(kuvat style.com)