Onko toivoa?

Hope kyllä tietää, miten kenkiä tehdään. Ei varmaankaan ole jäänyt epäselväksi, että jumaloin, palvon ja halajan konjakinvärisiä Charlie-bootseja. Katsellaan joulukuussa uudestaan – Ranskasta saattaa olla tulossa paketillinen tummansinistä villakangasta, sinipunaruutua ja duffelinappeja, minä taas vannoin ja vakuutin parin viinilasillisen jälkeen ryhtyväni uuden takin kunniaksi kahden kuukauden ostoslakkoon jonka näppäränä tyttönä laskin jatkuvan joulukuun kymmenenteen asti. Harmi, että Jan oli skarppina ja väittää, etten voi syödä sanojani. Pahinta on se, että se on oikeassa – juukeli.

No, katsoa saa muttei koskea. Charlie-kaksosten lisäksi raivaisin eteisestämme hyvinkin mieluusti tilaa äärimmäisen järkevän, mutta silti niin ihanan näköiselle Survival-kenkäparille, nilkkurimittaisille, kauniinruskeille ja hieman armyhenkisille Jodhie Zipeille sekä ihan hirmuisen kauniille Macy-korkonilkkuriparille – olkoonkin, että eivät ne aivan kauhean kaukana Acnen Joleistani ole.

Summa summarum: Hope taisi tehdä syksyn kauneimmat ja käyttökelpoisimmat kengät. Minä olen aivan myyty. Ja edelleen ilman Charlieta – vielä pitkään. No mutta, toivoa on aina.

Vasemmalta oikealle: Survival 3700 SEK, Jodhie Zip 3500 SEK, Macy 3200 SEK, hope-sthlm.com