lämpöä päivään

Ripaus punaista ei olisi lainkaan pöllömpi lisäys vaatekaappiini. Väsymyksestä punaharmaalaikukkaaksi muuttunut naama ei varsinaisesti herännyt eloon kiskoessani aamulla päälleni valkoisen kauluspaidan. Pitäisi varmaan pukeutua omia uusia sävyjään kunnioittaen – jos et voi voittaa heitä, liity heihin, vai miten se meni. Kirkkaanpunainen – maastokuosi syksyyni.

(Noh – jos en saa Neelyä tai villatakkia, nokkaunet nyt aina voin ottaa. Aaah.)

Comme des Garçons Play Cardigan, £206, shop.doverstreetmarket.com
Monki Fay Skirt, 30 €, monkiworld.com
Rachel Comey Pocket Tee, $299, lagarconne.com
Church’s Sally Leather Penny Loafers, 290,28 €, net-a-porter.com
Mulberry Neely Bag, 800 €, mulberry.com
Tomas Maier Cashmere and Mohair-blend Beanie, 222,34 €, net-a-porter.com

Kommentoi

  1. Mua on suureksi hämmästyksekseni alkanut myös himottaa punainen, väri jota en ole teinivuosien jälkeen osannut kuvitella itselläni ollenkaan.

    Mun mielestä punainen olis ihanan freesi just noin valkoiseen ja harmaaseen yhdistettynä. Taidan alkaa metsästää punaista villatakkia vaikka kirppiksiltä…

  2. Eeva, samasama! En muista käyttäneeni punaista (paitsi kynsissä) vuosikausiin. Nyt kiinnostaisi, mutta ehkä parasta ottaa varovasti – mie kun en ole tottunut näihin kirjaviin sävyihin, voipi olla että innostus laantuu yhtä nopeasti kuin tulikin. Tai sitten ei. Myös tummansininen on kiilannut äkisti kiinnostuslistan kärkeen! Se ei ehkä ole yhtä rajuu, mutta hyvää vaihtelua mustalle ja paras kaveri harmaalle.

  3. Kaksi sataa piposta. Juuri näin…
    Muutenkin alkaa hieman nyppimään nämä teidän kollaasit, joissa vaatteiden yhteishinta on aina vähintään 2000 €. Kaipa ne on tarkoitettu insipiraatioksi, mutta yrittäkääpä te insipiroitua normaalihintaisista vaatteista.
    Jos olisi loputtomasti rahaa, niin olisi vallan helppoa pukeutua kympin tyylikkäästi, mutta entä jos ei ole varaa tai haluakaan pulittaa esimerkiksi piposta tuota summaa? Tai T-paidasta kolmea sataa. Se on jo hulluutta. Minä todennäköisesti olen valmis käyttämään pukeutumiseeni keskivertoa merkittävästi enemmän rahaa, mutta ovathan nuo summat silkkaa typeryyttä.
    Laskeutuisitte maan pinnalle ja alkaisitte tehdä kollaaseja, joissa olisi edes hiukan realismia mukana. Tämä blogi oli aluksi oikein mainio, mutt nyt tuntuu, että tämä on ylihintaisten kollasien paratiisi. Ei niitä jaksa tässä mittakaavassa kukaan.

  4. Constance, no juuri näin – 200 € piposta on aivan kaamiva hinta, 300 € t-paidasta on täysin järjetöntä! Tätä aikuisten paperinukkeleikkiä on kuitenkin mukavampi mielestämme tehdä täällä Mikä-mikä-maassa, vaikka osa näistä nettilöydöistä onkin aivan päättömän hintaisia. Ei niitä ylihinnoiteltuja blogiin päätyviä vaatteita ole kukaan ostamassa, ainakaan ruudun tällä puolen.

    Hyviä kuvia kollaaseja (kriteerit: kuvan laatu, koko, pelkkä vaate kuvassa..) varten löytyy omasta mielestäni parhaiten joko halpakauppaketjuilta tai high-end-verkkokaupoilta. Mielestäni pidän itseni vireämpänä tekemällä kollaasit ylihintaisista tavaroista, kun joudun inspiroiduttuani miettimään miten voisin tämän haluamani lookin toteuttaa minun palkkakuitillani ja oman vaatekaappini sisällöllä. En tiedä – jos kahlaisin päivät pääksytysten nettiä läpi etsimässä halpakauppojen kauneimmistoa, voisi se kiusaus kävellä Henkkamaukalle ja toteuttaa koko look ihan sellaisenaan olla huomattavasti suurempi. Ne vaatteet olisivat toki saatavilla heti ja ihan samoina kuin mitä kuvissa, mutta lienee sanomatta selvää, että tuollaista kolmensadan t-paitaa ei sitten täälläkään klikata kotiin, vaikka miten kolahtaisi. Kuka ties, mutta nämä törkeän hintalapun kollaasit eivät ainakaan minua ole ajaneet vararikkoon, kuten ei ole myöskään kuukausittaisen Voguen ostaminen ja silkkaan sen selailuun tyytyminen. Enkä todellakaan haluaisi omistaa edes murto-osaa kaikesta blogiin päätyvästä, vaikka jokainen kollaasivaate tms. onkin aina silmääni miellyttänyt.

    Ainahan voi tehdä kuten esim. Eeva tuossa kommenttiketjun ylimmäisenä – metsästää sen punaisen villatakin vaikkapa kirppikseltä. Omat loaferini paikkaamaan kuvan Church’sin loafereita löysin Vagabondin superalekorista 28 eurolla. Valkoisen t-paidan löytää joko omasta kaapistaan tai saa vaikkapa sieltä Hennesiltä n. 7 eurolla. Mustia hameita löytää myös jokaisen omaan budjettiin sopivina versioina. Väittäisin, että jokaisen meidänkin kollaasin fiilis on mahdollista toteuttaa myös omilla rahoillaan ja vaatteillaan, kun pistää hieman mielikuvitusta ja luovuutta peliin. Mitään ostokehoituksia tai ostoslistoja nämä eivät todellakaan ole ja toivon, ettei niitä kukaan painostavina kokisi.

    ps. Äiti, jos päädyt lukemaan tätä ja sinun tekee vielä mielesi neuloa asioita, miten olisi tuollainen pipo? Veikkaan, että saamme langat alle kahdellasadalla, työtäsi ja pipoon laittamaasi rakkautta ja vaivannäköä on toki mahdotonta hinnoitella.

  5. Pipo onnistuu kyllä! Haetaan langat.
    Ja vanhan vinkki: kun alkaa tehdä mieli jotain uutta väriä ja on epävarma pitääkö siitä oikeasti ja jaksaako/uskaltaako sitä käyttää, kannattaa aloittaa halvalla T-paidalla, huivilla, sukkahousuilla, vyöllä…. Jos ne jää kaappiin, saa värin unohtaa.

  6. olisko punaisenkaipuussa jotain lähtökohtaa riccardo tiscin syksyn mallistossa… niitä kuvia nyt on aikalailla näkynyt jos jonkin lehden alkusivuilla. helposti menee vain lenita-ariristoksi, joten ainakin mun simppeli tyylini vaatii tarkkuutta tuon toteuttamiseen.

    ”…yrittäkääpä te insipiroitua normaalihintaisista vaatteista. … Ei niitä jaksa tässä mittakaavassa kukaan.” buahaha. mikä siinä mahtaa olla, että jotkut luulevat kollaasien olevan ostosuosituslistoja? omasta puolestani voin sanoa, että harvoin katson kollaasituotteiden hintoja, koska… hetkinen… ne ovat inspiraatiokollaaseja.

  7. Mun punaisen villatakin metsästys alkoi viime syksynä, kun katsoin Starter for 10 -elokuvan, jossa Rebecca Hallin yllä oli mahtava punainen neuletakki. Itse asiassa muutama muukin Rebeccan yllä nähty vaate päätyi ostoslistalle, mutta neuletakki oli niistä kyllä tärkein.

    Lähinnä nyt on huvittanut etsiä hyvää punaista neuletakkia, kun pari vuotta sitten syystakkiostoksilla melkein tärkein kriteeri oli, ettei takki saisi missään nimessä olla punainen. Vaatekauppojen myyjät ja äitini olivat kovin pettyneitä, etten kelpuuttanut punaisia takkeja, koska heistä punainen väri olisi sopinut minulle niin hyvin. En voi kiistää, etteikö punainen minulle sopisi, mutta jotenkin arastelen tuota väriä. Nytkään en sitä täydellistä neuletakkia ole löytänyt, koska en löydä riittävän hillittyä punaisen sävyä. Tai jos sopiva sävy löytyykin, materiaali on väärä tai vaate ei istu ylläni. Miten vaikeaa voikaan sen täydellisen yksilön löytäminen olla…

  8. Jesjesjes, löysin punaisen villatakkini kirppikseltä, se on ihan mahtava, kyynärpäissä vahvikkeet ja joku partiohenkinen merkki hihassa!

    Ja maksoi 5,40. Siispä kiitos tästä ylihintaisesta inspiraatiokollaasista!

  9. Eeva, harmi että jouduit nyt sinäkin aivan vararikkoon! :) Congratulations!