Corde du roi on ranskaa ja tarkoittaa kuninkaan lankaa. Englanninkielinen sana vakosametille, corduroy, ei – uskokaa tai älkää – kuitenkaan ole ranskalaista perua vaan väännös englannin sanoista cord ja duroy. Pääsinpähän pätemään!

Corduroy on siis kangas, jonka tunnetuin valmistuskaupunki taitaa edelleen olla Manchester. Tästä kaupungista saatiin kankaalle väännettyä myös lempinimi, ainakin Ruotsiksi vakosametti on manchestertygiä. Suomeksi se on yksinkertaisesti ihan vakosamettia vaan ja henkilökohtaisesti olen vältellyt sitä miltei koko aikuisikäni. Ai miksi? Olen kai pyrkinyt unohtamaan kyseisen materiaalin saatuani siitä lievän yliannostuksen lapsena. Kiitos, 70-luvun loppuvuodet.

Nyt se on kuitenkin palannut. Ensin tuli lehti ja sitten tulivatkin jo sammarit. Housuista on luvassa muutama sana, kunhan saan napsittua niistä kuvat. Mitäköhän seuraavaksi? Pikkutakkiko? Lukion historianopettajan sijaisuuksia? Mene ja tiedä, mutta laitan syksyn tulon tuoreen vakosamettivillitykseni syyksi ja otan tämän seuraavan askeleen pappamopoilijan maailmaan selkä suorana. (Pakko, kun uusi sametti ei ihan hevillä taivukaan.)